Suomalaiset saatiin vähentämään ravintorasvojen, erityisesti meijerivoin, kulutusta 1970-luvulta lähtien taitavalla mielikuvamainonnalla. Luonnon oman tuotteen tilalle vaihdettiin synteettinen margariini vetoamalla kovien eläinrasvojen vaikutukseen sepelvaltimotaudin, aivovaltimotaudin, kohonneen verenpaineen, diabeteksen ja syövän kehittymisessä sekä luiden haurastumisessa.

Voin haitallisuudesta tehtiin terveysdogmi, jota kukaan ei saanut kyseenalaistaa. Voin alasajo varmistettiin tiedeyhteisön, elintarviketeollisuuden ja tiedotusvälineiden toistaessa kuuliaisesti tätä sanomaa ainoana oikeana totuutena. Voin haittavaikutusväitteet perustuivat jo alunperin kiistanalaiseen tutkimukseen eikä nykytutkimus enää tue noita väitteitä. Me syömme voita kohtuullisesti. Syö sinäkin!

Lokakuussa 2006 eräässä urheilulehdessä julkaistiin meijerivoita suosiva kirjoitus [1]. Kirjoittaja sai useita yhteydenottoja Kansanterveyslaitokselta, Sydänliitosta ja ravintoasiantuntijoilta eri puolilta maatamme. Sanomaa voin terveellisyydestä paheksuttiin ja lehden toimitukseen otettiin yhteyttä syyttäen kirjoittajaa faktojen vääristelystä. Olisimme toivoneet hiukan makeampaa suhtautumista, sillä makeita sanoja olisi kriitikoiden tarvittaessa niin paljon mukavampi syödä kuin kitkeriä!

Voin terveellisyydestä puhuminen tieteellisin argumentein on Suomessa osoittautunut turhaksi. Sitä on yritetty, laihoin tuloksin. Suomalainen tiedeyhteisö on ohjelmoitu suhtautumaan vain yhdellä tavalla niin kutsuttuihin koviin eläinrasvoihin ja voihin, aina Pohjois-Karjala-tutkimuksen syntyhetkistä lähtien vuonna 1972. Rasvatutkijat ovat yrityksissään puolustaa voita kerta kerran jälkeen epäonnistuneet. Voita ja kovia eläinrasvoja pidetään kaikesta vastakkaisesta tutkimustiedosta huolimatta yhä muun muassa sepelvaltimotaudin, kohonneen verenpaineen, syövän, diabeteksen ja luun haurastumisen aiheuttajina [2].

Voipropagandan takana vaikuttaa tehokas mielikuvamarkkinointi. Mielikuvamainonnalla saatiin suomalaiset vaihtamaan terveellinen meijerivoi keinotekoseen margariiniin. Mielikuvamainonnalla tehtiin voi epäterveelliseksi. Suomalaiset eivät saaneet syödä voita, koska sitä ei saatu sopimaan Valtion ravitsemusneuvottelukunnan linjauksiin, eikä se varsinkaan sopinut Pohjois-Karjala-tutkimuksen terveysväitteisiin. Suomalaisia varten luotiin mielikuva ”tuhansissa tutkimuksissa kiistattomasti toteen osoitetusta kovien eläinrasvojen epäterveellisyydestä” ja ”tiedeyhteisön yksimielisyydestä”. Todellisuudessa koko voin vastainen teoria perustuu heikolle tieteelliselle näytölle, eikä tiedeyhteisö millään muotoa ole ollut asiasta yksimielinen.

Miten tämä mielikuva voin epäterveellisyydestä synnytettiin? Onnistuaksemme vakuuttamaan lukijamme tästä tempusta, jolla saatiin teollisesta margariinista kaikkien ihailema terveystuote ja luonnon omasta terveystuotteesta nimeltään meijerivoi kaikin keinoin vältettävä tuote, joudumme palaamaan ajassa taaksepäin 34 vuotta.

Suomalaisen yhteiskunnan huomattavimpiin valistusprojekteihin kuuluu maailmallakin hyvin tunnettu Pohjois-Karjala-projekti. Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja Pekka Puska perusti tämän Pohjois-Karjala-projektin vuonna 1972 [3]. Sen tarkoituksena oli vähentää ensin Pohjois-Karjalan ja sitten koko Suomen ennätyksellisen korkeaa sydäntautikuolleisuutta. Projekti toteutettiin pitkälti antamalla väestölle tietoa terveydestä ja terveellisistä elintavoista. Projektin aikana Pekka muutti Joensuuhun, eli pohjoiskarjalaisten keskuudessa ja mainosti terveellisiä elintapoja. Hän eli niin kuin opetti. Hänen iloiset kasvonsa näkyivät usein televisiossa. Pekka Puskaan henkilöityi suomalainen terveysvalistus. Hän pisti itsensä kunnolla likoon! Kampanjaan kuului esimerkiksi lehdissä julkaistavat artikkelit tupakanpoltosta, tupakanvastaiset sarjat televisiossa, ihmisten rohkaisu liikunnan harrastamiseen sekä erityisesti eläinperäisen rasvan, suolan ja sokerin käytön vähentäminen.

Tämä valistus todella johtikin tuloksiin. Me saimme pian kuulla, että Pohjois-Karjalassa oli tapahtunut ihme. Sydäntautikuolleisuus oli laskenut. Kampanja siis puri! Tosin vielä jotkut viheliäiset sinnittelivät vastaan, ja söivät voita. Väsymättä Pekka Puska ja hänen oppineet seuralaisensa tempasivat kylillä ja kaupungeissa esille käppyröitä ja käyriä, jotka osoittivat miten epäterveellistä voi oli. Margariinia piti sen sijaan syödä. Vastarinta mureni. Muutama toisinajattelija jäi jäljelle, muun muassa Valion tutkimusjohtaja Kari Salminen, joka hetkeksi synnytti maahan rasvasodan. Tutkijat innostuivat sättimään toinen toisiaan. Tohtori Jukka Salonen kirjoitti kuuluisalle lääketieteelliselle aikakauslehdelle The Lancetille kirjeen, jossa hän selitti, että vaikka hän oli yksi Pohjois-Karjala-raportin allekirjoittajista, hän ei ollut saanut paperia ja sen optimistisia johtopäätöksiä luettavakseen ennen sen julkaisemista [4].
Median suosiollisella avustuksella voin vastainen kampanjaa voitti, ja jäljelle jäi muutamia terveyspopulismiin herkästi sortuvia yksittäisiä räksyttäjiä, joiden annettiin asiasta räksyttää, sillä heille oli jo painolastiksi ladattu niin paljon muita rasitteita terveysbisneksen puolelta. Heidän siis annettiin kaivaa omaa hautaansa.
Voi oli ennen Suomelle vientiylpeys, mutta nyt sitä ei syö juuri kukaan. Me syömme voita noin 7 grammaa päivässä [5]. Voin kulutus on nykyään niin pientä, että se ei millään voi selittää Suomen suurinta kansanterveysongelmaa: sydän- ja verisuonitaudit [6]. Paikallisten viranomaisten, vapaaehtoisjärjestöjen, meijeriteollisuuden ja terveydenhoitohenkilökunnan avulla tämä Pekka Puskan ihme ankkuroitiin kaikkien tietoisuuteen. Järjestettiin elintapamuutoksiin tähtääviä kursseja ja seminaareja. Tupakan mainonta kiellettiin lailla 1978, ja lisäksi tupakoimista julkisilla paikoilla rajoitettiin. Jos sama olisi ollut mahdollista tehdä voille, sekin olisi toteutettu.

Kun sydäntautikuolleisuus laski koko maassa, ei ainoastaan Pohjois-Karjalassa, tämä oli tietysti iloinen asia koko maan kannalta, mutta surullinen asia tutkijan kannalta. Mistä löytyisi se vertailukohta pohjoiskarjalaisiin, kun viereisissäkin maakunnissa tervehdyttiin samaan tahtiin, ja jopa nopeammin? Tohtori Jukka Salosen mielestä Pohjois-Karjalan jyrkemmin laskeva käyrä sepelvaltimokuolleisuudessa voitiin selittää monella tavalla. Esimerkiksi niin, että aikaisempina vuosikymmeninä tapahtunut sydäntautien määrän kasvu oli käynnistynyt Pohjois-Karjalassa myöhemmin, minkä vuoksi myös laskeva trendi alkoi myöhemmin. Taitavan mainoskampanjan avulla Pohjois-Karjala-tutkimuksesta kasvatettiin kuitenkin koko maata käsittävä projekti, ja vähitellen siitä kasvoi peräti suomalainen vientituote [3].

Into kasvoi Pohjois-Karjala-projektin edetessä niin, että tapahtui selviä ylilyöntejä. Esimerkistä käy transrasvasekoilu. Margariinin valmistus on kemian riemuvoitto luonnonaineesta lähes vailla vertaa. Aiemmin nämä terveellisiksi mainostetut margariinit sisälsivät runsaasti teollisia transrasvoja, jotka nykytutkimus on kiistatta todennut terveydelle haitallisiksi. Margariinien transrasvapitoisuudet on sittemmin saatu vaihtoesteröintimenetelmän avulla pieniksi. Sen jälkeen alettiinkin puhua vahingollisista transrasvoista ja kovista eläinperäisistä rasvoista samaan hengenvetoon. Eroa teollisten transrasvojen ja luonnollisten transrasvojen välillä ei rasvavalistuksessa tehdä vieläkään. Siitä huolimatta, että Kansanterveyslaitoksen omat tutkijat ovat todenneet luonnolliset transrasvat, joita on muun muassa maitotuotteissa kuten voissa, terveydelle hyödyllisiksi [7].

Vuosikymmenten varrella ja nykyisin yhä enenevässä määrin on julkaistu tutkimuksia, joissa todetaan, ettei kovilla eläinrasvoilla ole mitään yhteyttä sydän- ja verisuonitauteihin. Esimerkiksi 48 835 naista otti osaa 7 vuotta kestäneeseen tutkimukseen, jossa tutkittiin rasvaisen ruokavalion vaikutusta terveyteen. Rasvan määrän vähentäminen ei vaikuttanut merkittävästi sydän- ja verisuonitautien riskiin [8]. Harvardin yliopiston tutkijat selvittivät 20 vuotta pitkän ja yli 82 000 naista käsittäneen aineiston pohjalta runsasrasvaisen ja vähemmän hiilihydraatteja sisältäneen ruokavalion yhteyttä sydäntauteihin. Rasvan kokonaismäärä tai tyydyttyneen rasvan määrä ruokavaliossa eivät tutkimuksen mukaan ole vaikuttaneet sydäntautiriskiin lainkaan [9].
On useita tutkimuksia, joissa osoitetaan voin terveellisyys. Suomalaistutkimuksessa margariinia syöneet lapset saivat myöhemmässä elämänvaiheessa herkemmin ihottuman kuin ne lapset, jotka söivät meijerivoita [10]. Hollantilaistutkijat löysivät voita syövien lasten joukosta vähemmän astmaa [11]. Suomalaistutkimuksessa löydettiin selkeä yhteys veren rasvahappojen ja atooppisen ihottuman välille, ja tutkijat päätyivät suosittelemaan tutkimustulosten valossa meijerivoin nauttimista. Pirjo Pietisen työryhmä ei löytänyt yhteyttä meijerivoin sisältämien tyydyttyneiden rasvahappojen ja sydän- ja verisuonitautien kuolleisuuden välillä [12]. Margariinien keinotekoisten transrasvojen ja sydäntautikuolleisuuden välillä sen sijaan löytyi yhteys.
Maailman terveysjärjestö WHO:n MONICA-projekti oli suuri ja pitkäaikainen sydäntutkimus, jossa oli mukana 21 maata, kymmenen miljoonaa ihmistä, ja siitä julkaistiin useita kymmeniä kansainvälisiä tutkimusraportteja alan johtavissa tiedelehdissä. Tutkimuksen tulos oli yllätys tiedemiehille, sillä sydäntautien esiintyminen ei ollutkaan yhteydessä perinteisiin terveyden riskitekijöihin, kuten esimerkiksi siihen miten paljon ihminen on syönyt tyydyttynyttä rasvaa [13]. Malmössä seurattiin viiden vuoden ajan 28 098 henkilön rasvan käyttöä. Voita ja muuta tyydyttynyttä rasvaa suosituksia enemmän syöneillä ei havaittu runsaammin sydän- ja verisuonitautikuolleisuutta kuin voita vältelleillä [14]. Voin sisältämä konjugoitu linolihappo saattaa ehkäistä joitakin syöpiä [7,15,16].
Sydänsairauksia ei ehkäistä vaihtamalla voi margariinin. Pohjois-Karjala-projektin sydänkuolleisuuden aleneminen voi johtua tupakoinnin vähenemisestä, liikunnan lisääntymisestä, kasvisten runsaammasta kulutuksesta ja suolan käytön vähenemisestä tai muista huomiotta jätetyistä sydänterveyteen vaikuttaneista tekijöistä. Väite voin vahingollisuudesta on tässä yhteydessä hyvin epävakaalla pohjalla. Uusimmassa tutkimustiedossa sydän- ja verisuonitaudit ovat paljastumassa tulehdustaudeiksi, joissa eläinperäisen rasvan rooli on hyvin kiistanalainen [4].

Tutustukaapa uusimpiin tutkimustuloksiin, ja hämmästelkää meidän laillamme tätä tilannetta. Toivomme asiallisen keskustelun viriämistä eläinperäisistä rasvoista. Jo nyt näkyy näkökantojen lieventymistä esimerkiksi UKK-instituutin johtajan Mikael Fogelholmin omassa nettipäiväkirjassaan vilkkaan keskustelun jälkeen ilmaisemassa kannassa [17]: ”Jos syö eläinrasvaa (etenkin maitorasvaa ja nautaa) saa joka tapauksessa enemmän tyydyttynyttä rasvaa kuin käyttämällä kasviöljyjä, margariinia ja kalaa. Jaan mielipiteesi (Jari Ristiranta), että ehkä tyydyttyneen rasvan omia, itsenäisiä vaaroja on liioiteltu.” Tällaisesta kannanotosta on hyvä ponnistaa avoimeen keskusteluun eläinrasvoista. Asiallisella keskustelulla voidaan saada muutoksia aikaan.

Toisinajattelijoiden sulkeminen työ- ja tiedeyhteisöstä on tuoreessa muistissamme. Tohtori Jukka Salonen Kuopion yliopistosta on lahjakas kansanterveyden asiantuntija, joka aikoinaan sanoi astuneensa niille pitkille ja herkille varpaille, joita hän ei osannut väistää ajoissa [18].
Mikä on suomalaisen ravintotutkimuksen tulevaisuus? Nyt kannattaisi korostaa kaikkia niitä Pohjois-Karjala-projektin esille tuomia hyviä terveysvaikutuksia, ja lakata painottamasta kovia eläinrasvoja. Todennäköisesti jo lähivuosina yleinen mielipide maailmalla on muuttunut eläinperäisiä rasvoja suosivaksi. Silloin on tosi typerää juuttua vanhentuneisiin käsityksiin voin vaarallisuudesta täällä Suomessa.
Säilyttäkää se osa suomalaisesta ravintotutkimuksesta, joka on arvokasta (tupakoinnin väheneminen, liikunnan lisääminen, suolan vähentäminen jne.), mutta menkää hattu kourassa maakuntiin ja pyytäkää anteeksi tätä tieteen harharetkeä kovien eläinperäisten rasvojen suhteen! Se osoittaisi miten rehellisiä me suomalaiset olemme ja sitä kannattaisi viedä maailmalle ihmeteltäväksi. Ei naurettavan jääräpäistä voin vastustamista.

Lähdeviittaukset
1. Sundqvist Christer. Kannanotto voin puolesta: Kova juttu. Juoksija-lehti 36 : 64, 2006
2. Pietinen Pirjo. Ruoankäyttö ja ravinnonsaanti. Duodecim Terveyskirjasto, 18.7.2005
3. Puska Pekka. Pohjois-Karjala-projekti. Duodecim Terveyskirjasto, 24.10.2003
4. Ravnskov Uffe. Kolesterolimyytti. Rasalas, 2006
5. Iivonen Jyrki. Voille kävi kehnosti. Helsingin Sanomat, 21.5.2006
6. Salomaa Veikko. Sydänsairaudet yleisempiä kuin koskaan – riskitekijät painottuvat alempiin sosiaaliryhmiin. Kansanterveyslehti 8:4-5, 2006
7. Aro Antti et al. Inverse association between dietary and serum conjugated linoleic acid and risk of breast cancer in postmenopausal women. Nutr Cancer 38 (2): 151-157, 2000
8. Howard BV ja 46 muuta kirjoittajaa. Low-fat dietary pattern and risk of cardiovascular disease: the Women's Health Initiative Randomized Controlled Dietary Modification Trial. JAMA 295 (6): 655-666, 2006
9. Kyungwon Oh ja muita kirjoittajia mm. Walter C. Willett. Dietary Fat Intake and Risk of Coronary Heart Disease in Women: 20 Years of Follow-up of the Nurses' Health Study. Am J Epidemiol 161 (7): 672-679, 2005
10. Dunder T et al. Diet, serum fatty acids, and atopic diseases in childhood. Allergy. 56(5): 425-428, 2001
11. Wijga AH et al. Association of consumption of products containing milk fat with reduced asthma risk in pre-school children: the PIAMA birth cohort study. Thorax 58: 567-572, 2003
12. Pietinen Pirjo et al. Intake of fatty acids and risk of coronary heart disease in a cohort of Finnish men. The Alpha-Tocopherol, Beta-Carotene Cancer Prevention Study. Am J Epidemiol 145 (10): 876-887, 1997
13. Evans A et al. Trends in coronary risk factors in the WHO MONICA project. Int J Epidemiol 30 (Suppl 1): S35-S40, 2001
14. Leosdottir M et al. Dietary fat intake and early mortality patterns - data from The Malmo Diet and Cancer Study. J Intern Med 258 (2):153-165, 2005
15. Parodi PV. Conjugated Linoleic Acid and Other Anticarcinogenic Agents of Bovine Milk Fat. J Dairy Sci 82: 1339–1349, 1999
16. Larsson Susanna et al. High-fat dairy food and conjugated linoleic acid intakes in relation to colorectal cancer incidence in the Swedish Mammography Cohort. Am J Clin Nutr 82 (4): 894-900, 2005
17. Fogelholm Mikael 19.12.2006
18. Kuopiolainen tiedemies ei ole savolainen. Jukka T. Salonen, 50. Nimiä tänään. Helsingin Sanomat 19.1.2003

Christer Sundqvist, FT, ravintovalmentaja (Parainen)
Jari Ristiranta, yrittäjä
ja joukko Hiilaritietoiset-keskustelufoorumin  jäseniä  
 

Palaa alkuun