|
|
|
|
|
Tavoitteista
ja motivaatiosta W. J. Reddin on
todennut: ”Tavoite ilman suunnitelmaa on unelma.” Tavoitteen käsitteeseen
liittyy siis aina suunnitelmallisuus. Tavoite on päämäärä, ei haave. Jos täsmälliset
tavoitteet puuttuvat, tekeminen menee rääpimiseksi, motivaatio katoaa ja
projekti loppuu lyhyeen. Tavoitteiden asettaminen edellyttää sitä, että
nykytilasta on realistisen käsitys. Täytyy tietää, missä ollaan nyt ja
miten siihen on päädytty. Nykytilanteen määrittämisessä on oltava
rehellinen itselleen. Lisäksi on tarpeen määrittää millaisia kykyjä,
resursseja ja tukea on käytettävissä tavoitteen saavuttamiseksi. Toimivat
tavoitteet ovat mitattavia, yksinkertaisia, realistisia, toiminnallisia, minäkeskeisiä
ja haluttavia. Lisäksi vähänkin isommissa projekteissa on osatavoitteiden
asettaminen tarpeen. Jos tavoite on kovin laaja, se on muotoiltava uudelleen
tai jaettava useisiin eri osatavoitteisiin. Yksinkertaiset tavoitteet ovat
saavutettavissa, liian monimutkaiset hajottavat huomion. Mitattavuuden
vaatimus tekee tavoitteista konkreettisempia ja seurannasta mahdollista.
Tietysti on olemassa myös hyviä ja arvokkaita tavoitteita, joita ei voi
numeroilla mitata, tai joiden kohdalla se ei olisi tarkoituksenmukaista.
Silloinkin tavoite on määriteltävä mahdollisimman täsmällisesti. Jos tavoitteet
on asetettu liian korkealle katoaa motivaatio epäonnistumisen tunteen myötä.
Jos taas tavoitteet on asetettu liian helpoiksi, loppuu motivaatio myös, koska
haasteita ei ole tarjolla tarpeeksi. Realististen tavoitteiden asettaminen
vaatii siis nykytilanteen täsmällistä tuntemusta sekä jatkuvaa seurantaa,
että tavoitteita voidaan korjata tarpeen mukaan. Realismi myös
muistuttaa, että saavutat vain sen, minkä olet valmis panostamaan.
Rajoittavana tekijänä voi toimia myös aika tai muut resurssit, joita ei
pysty täysin itse kontrolloimaan. Toiminnallisuus
tarkoittaa sitä, että tavoitteiden saavuttaminen edellyttää selkeitä
askelia ja tarvittavat osatavoitteet on määritelty. Tavoitteita
asetettaessa saa kaivella omaa napaansa, koska minäkeskeisyys on tärkeää.
Tavoitteiden tulee olla juuri sinun tavoitteitasi. Minäkeskeisyys tarkoittaa
myös sitä, että sinä teet suurimman työn. Voit valita vain tavoitteita,
joiden saavuttaminen on vallassasi. Prosessin täytyy olla sinun hallinnassasi. On selvää,
ettei kannata tavoitella mitään, mitä ei todella halua. Tavoitteiden
haluttavuus liittyy myös minäkeskeisyyteen; muiden ihmisten tavoitteet eivät
ole haluttavia. Tavoitteen
muotoilu on tärkeää. On parempi keskittyä siihen, mitä saa, kuin siihen,
mistä luopuu. Positiivinen
muotoilu tekee tavoitteesta houkuttelevamman. Kun tavoitteita
on useampia, ne tulee asettaa tärkeysjärjestykseen. Tämä auttaa keskittymään
oleelliseen ja ehkäisee stressiä. On hyödyllistä
kirjoittaa tavoitteensa ylös. Tämä selkeyttää niitä ja auttaa
sitoutumaan. Voi myös piirtää
konkreettisesti aikajanan siitä, millaisella aikataululla tavoite saavutetaan.
Tämä tekee aikataulusta todellisemman kuin pelkkä määritelmä ”kolmessa
kuukaudessa” tai päivämäärä. Hyvä,
yksinkertaistettu muistisääntö tavoitteen asettamisen lainalaisuuksista on
SMART. Tavoitteen tulee
olla: S Specific (yksityiskohtainen) M Measurable (mitattavissa) A Attainable (saavutettavissa) R Relevant (oleellinen) T Time- bound (aikaan sidoksissa) Tavoitteita
asettamalla pystyy seuraamaan edistymistään. Saavutetut tavoitteet luovat
onnistumisen kokemuksia, mikä lisää motivaatiota. Toisaalta taas haluttomuus
asettaa tavoitteita saattaa selittyä epäonnistumisen pelolla. Psykologiassa
motivaatio on käyttövoima, joka on kaikkien eliöiden toiminnan syynä.
Motivaatio syntyy tarpeesta ja on hyvin henkilökohtainen ja yksilöllinen
asia. Tärkeintä on, että motivaatio on sisäsyntyistä, jolloin asioita tehdään
oman itsen vuoksi, eikä ulkosyntyistä, jolloin asioita tehdään joko
palkkion toivossa tai rangaistuksen pelossa. Kiristys,
uhkailu ja lahjonta saattavat toimia muita motivoitaessa, mutta itseen näistä
voi soveltaa oikeastaan vain viimeistä. Voi luvata palkita itsensä kun jokin
osatavoite on saavutettu. Parhaimmillaan tavoite itsessään on niin
houkutteleva, tai toiminta sen saavuttamiseksi niin hauskaa, että siinä on
palkintoa riittämiin. Tämä kuitenkin edellyttää kykyä lykättyyn
tarpeidentyydytykseen, koska palkkio tulee viiveellä. Konkreettisista
itsemotivaation keinoista yksinkertaisimpia lienee pitää listaa tehdyistä ja
tekemättömistä töistä. Jonkin kohdan ruksaaminen yli tehtävien töiden
listalla luo onnistumisen tunteita ja siten lisää motivaatiota. Yhtä hyvin
voi pitää listaa onnistumisistaan, vaikkapa kirjata ylös aina, kun onnistuu
tekemään haasteellisessa tilanteessa oikean valinnan. Tunnustuksen antaminen
itselle voi myös olla palkinto, joka motivoi ottamaan seuraavan askelen. Myös erilaiset
mindmapit eli miellekartat voivat olla motivoivia ja opettaa aivoja keskittymään
annettuun tehtävään. Mindmapin tekeminen tavoitteita asetettaessa on myös
hyödyllistä. Hyvä tapa on myös
kertoa jollekulle tavoitteistaan ja suunnitelmistaan ja raportoida edistyksestä
säännöllisesti. Voit raportoida jollekin läheisellesi tai ystävällesi.
Netistä löytyy myös vertaistukiryhmiä lähes projektiin kuin projektiin.
Ympäröi itsesi ihmisillä, joilla on sama päämäärä. Ryhmähenki motivoi,
erityisesti jos oma panoksesi vaikuttaa jonkin yhteisen tavoitteen
saavuttamiseen. Unelmointi,
haaveilu ja suunnittelu auttavat motivoitumaan, samoin luontaisten lahjojen hyödyntäminen
tavoitteiden saavuttamiseksi. Tieto ja oppiminen motivoivat myös; mitä enemmän
tiedät jostakin asiasta, sitä kiinnostavammaksi se käy. Lopuksi: Älä
ylisuunnittele. Jos suunnittelet asioita liikaa, elät tulevaisuudessa, et
nykyhetkessä. Liian tiukasta suunnitelmasta saattaa myös tulla pakkopaita,
joka toisaalta stressaa ja toisaalta estää reagoimasta jouhevasti muutoksiin.
Lähteet: Paula
Ohralahti |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|