| hiilaritietoiset.net |
|
||||||||||||||
| Etusivu | Tietopankki | Vieraskirja |
|
||||||||||||
|
Hiilihydraattitietoinen
ruokavalio ja syömishäiriöt
Syömishäiriö voi olla oikein tiukan paikan selviytymiskeino. Vielä tiukempi paikka on selviytyä sitten siitä syömishäiriöstä. Hiilihydraattitietoiset ruokavaliot ovat auttaneet jo lukuisia syömishäiriöistä kärsineitä ihmisiä.
Kaikkein yleisin syömishäiriö ylipäätään on bulimia, joka on noin kolme kertaa yleisempää kuin anoreksia. Anoreksia on yleisintä teini-ikäisillä, bulimia taas aikuisilla. Syömishäiriöisistä vain noin 5% on miehiä, joiden tavallisimmat syömishäiriöt ovat bulimia ja ortoreksia. Miesten syömishäiriöriskiryhmään kuuluvat kehonrakentajat, joiden tarkat ravinnon ja kuntoilun ohjeet saattavat ryöstäytyä käsistä. Heillä saattaa kehonkuva vääristyä niin, että he anorektikkojen tapaan näkevät itsensä erilaisena kuin tosiasiassa ovat. Jos mies vaikkapa on alunperin pienikokoinen ja on kasvattanut lihaksiaan, mikroskooppisen pienet muutokset lihasten koossa saavat hänet tuntemaan itsensä rääpäleeksi. Vaikka hän olisi minkälainen muskelikaappi oikeasti… Mediassa on esiintynyt myös uusi miestyyppi, anorektinen ja ylikuntoileva menestyjä, joka purkaa sisäisen ahdistuksensa syömishäiriöksi. Suomessa tämä miestyyppi on vielä toistaiseksi harvinainen. Anorexia nervosa on tarkoitukselllisesti aiheutettu ja ylläpidetty nälkiintymistila. Useimmiten sairaus alkaa laihdutuskuurista, joka riistäytyy käsistä. Laukaisevana tekijänä saattaa olla loukkaava huomautus tai hyvässä tarkoituksessa annettu terveydellinen neuvonta. Usen anoreksiaan sairastuvat ovat kilttejä, tunnollisia ja sopeutuvia luonteita. Anoreksiatyyppejä on kaksi: paastoamistyyppi on henkilö, joka kieltäytyy ruoasta mahdollisimman paljon, ahmimis-vatsantuhjennystyyppi taas ahmii välillä ja sitten oksentaa tahallisesti tai väärinkäyttää nesteenpoisto- tai ulostuslääkkeitä tai peräruiskeita. Bulimia nervosalle tyypillisiä ovat muilta salatut, toistuvat ahmimiskohtaukset, joiden aikana potilas kokee menettävänsä syömisen hallinnan. Lisäksi esiintyy myös anoreksialle tyypillisiä oireita, kuten lihomisen pelkoa, painon tarkkailua ja yrityksiä estää painonnousu oksentamalla, ulostus- tai nesteenpoistolääkkeillä, paastolla ja liiallisella liikunnalla. Bulimikot kokevat “epäonnistuvansa” siinä missä anorektikot “onnistuvat”. Toisinaan anoreksia muuttuu jossakin vaiheessa bulimiaksi, anoreksiasta ikään kuin “parannutaan” bulimian kautta. Bulimia on ylipäätään hiukan vanhempien sairaus kuin anoreksia. Monilla bulimiapotilailla on myös muita mielenterveyden häiriöitä, kuten masennusta, päihdeongelmia tai ahdistushäiriöitä. Bulimiapotilaat voivat olla normaali-, ali- tai ylipainoisia. Biologisessa mielessä erityisesti hiilihydraattien ahmimisen voi nähdä yrityksenä kohentaa aivojen serotoniiniaineenvaihduntaa. Serotoniini on mielihyvähormoni, jonka puutosta esiintyy esimerkiksi masentuneilla. Bulimiatyypitkin jaetaan kahtia: vatsaa tyhjentäviin ja tyhjentämättömiin. Binge eating Disorder eli BED on tavallisin epätyypillinen syömishäiriö. Epätyypillisen syömishäiriön taudinkuva muistuttaa anoreksiaa tai bulimiaa, mutta jokin keskeinen oire puuttuu. Ahmimishäiriössä on kyse syömishäiriöstä, jossa henkilö ahmii ruokaa suuria määriä hyvin nopeasti. Nämä ahmimiskohtaukset ovat toistuvia ja hallitsemattomia, yleensä ne pyritään salaamaan. Ahmiminen aiheuttaa tavallisesti syyllisyyttä, masentuneisuutta ja ahdistusta. Ahmija ei oksenna syömäänsä ruokaa. Joskus ahmimista yritetään hallita jättämällä syöminen väliin päivällä tai muuten jättämällä väliin ruokailuja. BED johtaa usein vaikeaan lihavuuteen ja suuriin painonvaihteluihin. Laihdutusyritykset saattavat usein laukaista ahmimisen. Siksi on tärkeää ensisijaisesti lopettaa laihduttaminen ja katkaista kierre.
Anoreksian, bulimian ja BED:n rinnalle on ilmestynyt uusi syömishäiriö, orthorexia nervosa. Tämän häiriön taustalla on halu syödä mahdollisimman terveellisesti. Häiriöstä on kyse silloin, kun terveellisen ruokavalion tavoittelussa mennään niin pitkälle, että siitä muodostuu pakkomielle, joka rajoittaa arkielämää ratkaisevasti. Ortoreksia ei tarkoita siis vain sitä, että valikoi elintarvikkeensa tarkasti. Häiriintyneeksi syömiskäyttäytyminen muuttuu silloin, kun ruoan ja syömisen suunnttelu alkaa hallita päivää. Anorektikosta ja bulimikosta poiketen ortorektikko keskittää ruoan määrän sijasta huomionsa sen laatuun. Ongelmaksi syöminen muodostuu, jos ortorektikko ei mielestään missään muualla saa oikeanlaista ruokaa kuin kotona, minkä seurauksena hän alkaa karttaa sosiaalisia kontakteja, ja silloin kun vaikkapa yksi kutsuilla syöty keksi saa ihmisen pois tasapainosta. Terveelliseksi saatetaan mieltää mikä hyvänsä, vaikkapa maito joko on terveellistä tai sitten päinvastoin. Ortoreksia tekee ruokavaliosta yksipuolisen. Syötäväksi kelpaavien tuotteiden määrä vähenee, mikä taas aiheuttaa puutostiloja. Pahimmillaan ruokavalion rajoittaminen johtaa aliravitsemukseen ja kuolemaan, aivan kuten anoreksiakin. Ortoreksia on syömishäiriö joka saattaa uhata karppiakin. Lukemattomissa arkielämän tilanteissa karppi joutuu joko kieltäytymään tarjotusta ruuasta tai tekemään kompromisseja. Suhtaudu karppiruokavalioosi rauhallisesti ja tilanteen niin
vaatiessa joustavasti. Elämä on elämistä varten, ei rajoitusten tekoa ja sääntöjen
pilkuntarkkaa noudattamista varten. Ei kannata kehittää hiilihydraattikauhua
rasvapelon tilalle.
Syömishäiriöihin voi niiden alkuvaiheessa puuttua ihan terveen järjen käytöllä. Jos ihminen huomaa, että hänen suhtautumisensa ruokaan alkaa saada aikaan epäterveitä piirteitä, kannattaa hetkeksi pysähtyä miettimään omia ruokailutottumuksiaan. Ahmimiskohtaukset johtuvat tavallisimmin siitä, että olet hiilihydraattikierteessä ja verensokerin heilahtelujen armoilla. Ne saattavat myös aiheutua masennuksesta. Silloin kannattaa hakea apua masennukseen. Monella myös terve nälän tunne on kadonnut. Ei enää tiedetä, miltä oikea nälkä tuntuu! Sekin johtuu tavallisesti liiallisesta hiilihydraattien määrästä ravinnosta.
Eräät käytännön havainnot anorektikoista tukisivat ajatusta, että he ovat mahdollisesti sokeririippuvaisia. Tutkimustietoa aiheesta ei tiettävästi ole. Niin bulimiasta kuin muustakin
ahmimishäiriöstä kärsivä kokee vastustamatonta tarvetta syödä ruokia,
joita kohtaan hän tuntee houkutusta. Usein tämä ruoka on sekä tärkkelys-
tai sokeripitoista että rasvaista. Hiilihydraattimässy johtaa verensokerin
kohoamiseen rakettimaisesti, mikä taas aiheuttaa aivoissa reaktioita, jotka
synnyttävät ahdistusta ja masennusta. Jos ahmimishäiriöön liittyy
oksentamista, se saattaa aiheuttaa elimistössä liian matalan verensokeritason,
mikä saa elimistön himoitsemaan hiilihydraatteja, ja voi laukaista uudelleen
ahmimishaluja. Eräässä tutkimuksessa
bulimikkonaisille annettiin ruiskeena sokeria. Sen havaittiin aiheuttavan
depressiota, ahdistusta ja ahmimishaluja. Lumelääkeruiskeella ei ollut tällaista
vaikutusta. Tämänkaltaiset tutkimukset antavat viitteen siitä, että ahmimishäiriön
taustalta kannattaa psykologisten syiden sijaan etsiä konkreettisia
hormonaalisia ja aineenvaihdunnallisia syitä. Yhtenä ehdokkaana on pirullinen
noidankehä matalasta verensokerista korkeaan ja takaisin. Syömällä siten, että
verensokeri pysyy mahdollisimman tasaisena, voidaan näitä ahmimiskohtauksia
osittain ehkäistä. Verensokerin tasaisena pitävän ruokavalio on
hiilihydraattitietoinen. Myös voimakkaasti kolekystokiniinin eritystä lisäävien
ruokien, eli rasvojen, proteiinien ja kasvisten, lisääminen auttanee. Ensimmäiseksi
pitää ryhtyä syömään säännöllisesti. Alkuun vaikkapa ihan tiukasti
kellonaikojen mukaan, jotta keho vähitellen oppii normaalirytmiin ja tuntemaan
myös luonnollista nälkää. Tarkkaa neuvoa siitä, miten ruokavalio kannattaa
painottaa, ei kukaan ulkopuolinen pysty antamaan.
Ihmisiltä on usein kadonnut kyky oman kehon kuunteluun, ei osata tulkita oman kropan viestejä, vaan uskotaan sokeasti milloin mihinkin auktoriteettiin. Kuvitellaan, että auktoriteetti on oikeassa ja keho väärässä. Mutta sehän on ihan päinvastoin: keho on aina oikeassa. Jos ruokavaliosta tulee paha olo, heitä dieetti roskikseen ja kokeile jotakin muuta! Kaikkein keskeisintä syömishäiriön hoidossa on omasta itsestä pitämisen opettelu, oman olemuksensa ja laatunsa hyväksyminen sellaisena kuin se on. Syömishäiriö on aina ilmaisu paitsi hormonaalisesta epätasapainosta, myös jostakin muusta, jostakin syvemmästä ongelmasta.
Psykologi
Pia Charpentierin (Syömishäiriökeskus, Helsinki) haastattelu, 2004 Salmenkaita-Tavi:
Laihdu ilman nälkää hiilihydraattitietoisella ruokavaliolla, Teos 2005 Balligand, J.L., Brichard, S.M., Brichard, V., Desager, J.P. ja Lambert, M.: “Hypoleptinemia in patients with anorexia nervosa: loss of circadian rhythm and unresponsiveness to short-term refeeding”. European Journal of Endocrinology 1998;138:415-20 El-Mallakh,
R.S., Paskitti, M.E.: ”The ketogenic diet may have mood-stabilizing properties”.
Medical Hypotheses 2001;57:724-6 Monteleone,
P. et al.: ”Ghrelin and leptin responses to food ingestion in bulimia
nervosa: implications for binge-eating and compensatory behaviours”.
Psychological Medicine 2003;33:1387-94 Monteleone,
P. et al.: ”Plasma leptin response to acute fasting and refeeding in untreated
women with bulimia nervosa”. Journal of Clinical Endocrinology and Metabolism
2000;85:2499-503 Moran,
L.J. et al.: ”Ghrelin and measures of satiety are altered in polycystic ovary
syndrome but not differentially affected by diet composition”.
Journal of Clinical Endocrinology and Metabolism 2004;89:3337-44 Naisberg, Y. et al.: “Metabolic bioenergy homeostatic disruption: a cause of anorexia nervosa”. Medical Hypotheses 2001;56:454-61 The
Observer: ”Sick notes”. 29.2.2004 Purnell,
J.Q. et al.: ”Ghrelin levels correlate with insulin levels, insulin resistance,
and high-density lipoprotein cholesterol, but not with gender, menopausal
status, or cortisol levels in humans”. Journal of Clinical Endocrinology and
Metabolism 2003;88:5747-52 Sommerfield, A.J et al: “Acute hyperglycemia alters mood state and impairs cognitive performance in people with type 2 diabetes”. Diabetes Care 2004;27:2335-40
|
|||||||||||||||
|
|||||||||||||||