|
hiilaritietoiset.net
|
| Etusivu | Tietopankki | Vieraskirja | Kirjaesittelyt |
|
SOKERI - HARMITON HERKKU VAI TERVEYSHAITTA?
Muutama karkki silloin tällöin, pieni pulla iltapäiväkahvin kanssa, pakastemarjojen päälle ripaus sokeria... Tiedätkö, kuinka paljon sokeria loppujen lopuksi syöt päivittäin? Nykyisten virallisten terveyssuositusten mukaan sokeri ei ole niin haitallista ihmisen terveydelle kuin rasva. Viime aikoina ovat kuitenkin yhä useammat ravitsemustieteilijät, lääkärit ja tutkijat, niin maailmalla kuin Suomessakin, nostaneet esille sokerin terveyshaitat. Alkoholismin ja nikotiiniriippuvaisuuden rinnalle on myös nostettu uusi addiktio: sokeririippuvuus. Kaikki ravitsemusasiantuntijat
eivät
myönnä, että sellainen sairaus kuin sokeririippuvuus olisi olemassa, heidän
mukaansa sellaista ei ole tieteellisesti todistettu. Mutta jokainen
sokeririippuvuudesta kärsivä tietää kyllä ilman väitöskirjojakin, että
kyse on sairaudesta, addiktiosta joka pahimmillaan tuhoaa ihmisen terveyden ja
sosiaalisen elämän. Maailman terveysjärjestö (WHO) suosittelee, että päivittäisestä energiansaannista korkeintaan 10% tulisi sokerista. Suomen ravitsemusviranomaisten suositus on sama. Tämä tarkoittaa keskimäärin lapselle 40 g, naiselle 55 g ja miehelle 70 g sokeria päivässä. Amerikkalainen sokeriteollisuus on yrittänyt aggressiivisesti vaikuttaa Maailman terveysjärjestöön (jopa kiristämällä ja uhkaamalla painostaa Yhdysvaltain hallitusta lopettamaan WHO:n toiminnan rahoittaminen), jotta se nostaisi saantisuosituksen 25% päivässä. Sokeriteollisuuden mielikuvamarkkinoinnissa halutaankin voimakkaasti vedota juuri sokerin ”luonnollisuuteen”. Aivan samoin perustein voidaan viinaa ja tupakkaa markkinoida luonnontuotteina. Myös suomalainen sokeriteollisuus vakuuttaa
nettisivuillaan, ettei sokeri vahingoita terveyttä millään tavoin, ja
ylipainonkin aiheuttaa vain liika kaloreitten saanti, ei sokeri. Sokerin
puolustajien yksi keskeinen väite onkin, että koska sokeri sisältää
kaloreita vain puolet siitä, minkä rasva, se on laihduttajalle parempi
vaihtoehto kuin rasva. Sokeri halutaan esittää harmittomana aineena, joka
tuottaa ihmiselle mielihyvää. Tässä unohdetaan, joko tahallisesti tai
tahattomasti, ihmisen biokemia ja hormonitoiminta. Monet asiantuntijat ovatkin nykyisin sitä mieltä, että juuri liiallinen sokerin ja jalostettujen hiilihydraattien syöminen on suurin syy amerikkalaisten (ja suomalaisten) ylipainoisuuteen. Syy on ihmisen biokemiassa: liika sokeri muuttuu elimistössä insuliinin avulla rasvaksi. Nautintoaineesta elintarvikkeeksi Sokeri on
nautintoaine, ja muiden nautintoaineiden tapaan se on myrkkyä, kun sitä
nautitaan liian paljon ja liian usein. Vielä 1700-luvulla sokeria myytiin vain
apteekeissa. Nykyajan ihmisillä on melko hämärtynyt käsitys sokerin vaarattomuudesta. Kun ravitsemus- ja diabetesasiantuntijat sanovat, ettei sokeri ole ollenkaan niin paha asia kuin rasva, suomalaiset ymmärtävät sen siten, että on täysin turvallista syödä sokeria päivittäin, jopa runsaastikin. Sillä siinä, missä yhdelle lusikallinen sokeria on ”kohtuullisesti”, on toiselle kaksi desilitraa ”kohtuullisesti”. Sen lisäksi hyvin harva ihminen osaa lukea tuoteselosteet ja ymmärtää, mistä kaikista ruoka-aineista piilosokeria kertyy. Sokeria
me suomalaiset emme saa pelkästään kidesokerista. Nykyisin enää harva lisää
kahviinsa tai teehensä sokeria. Sen sijaan saamme sokeria makeisista,
leivonnaisista, virvoitusjuomista, alkoholista sekä erilaisista
”kevyt”tuotteista, joihin rasvan sijaan on maun antajaksi lisätty sokeria.
Näissä kevyttuotteissa saattaa joskus olla kaloreita jopa enemmän kuin
vastaavissa täysrasvaisissa tuotteissa! Sokeria on lisätty sellaisiinkin
elintarvikkeisiin, joissa sitä ei lainkaan epäilisi olevan: rasvattomiin
kinkkuleikkeisiin, sinappiin, salaattikastikkeisiin, sitruunapippuriin... Eri lääketieteellisistä artikkeleista voi poimia lukemattomia syitä rajoittaa sokerin syömistä. Liiallinen sokerin syönti on perinteisen hammaspeikon lisäksi yhdistetty mm. ihottumiin, hiivainfektioihin,sappikiviin, ruoka-aineallergioihin, nestepöhöön ja ummetukseen. Hormoneihin erikoistuneen lääketieteen tohtori Diana Schwarzbeinin mukaan sokeri sotkee ravinteiden imeytymistä ja tuhoaa aineenvaihduntaa solutasolla. Schwarzbeinin mukaan hedelmäsokeri vanhentaa soluja vielä nopeammin kuin kidesokeri. Hän myös varoittaa käyttämästä keinotekoisia makeutusaineita, koska ne vaikuttavat insuliinintuotantoon sokerin tavoin. Sokeri ja valkaistut jauhot ovat vain tyhjiä kaloreita, jotka palaessaan syövät elimistön tärkeitä hivenaine- ja antioksidanttivarastoja. Sokeri sinänsä on voimakkaastti kudosärsytystä ja tulehdusta aiheuttava aine. Koska nykyään lähes kaikkien kroonisten sairauksien perussyynä pidetään tulehdusta, kyseessä ei ole mikään vähäpätöinen asia. Yksi uusimmista
”elintasosairautemme” on nimeltään sokeririippuvuus. Sokeririippuvuus,
ilmeni se sitten sokerin, makeisten, hiilihydraattipitoisten ruokien tai
alkoholin suurkulutuksena, on aina syömishäiriö. Se saattaa olla aluksi vain
pieni mieliteko, mutta eräillä ihmisillä mieliteosta kehittyy himo,
suorastaan pakkomielle. Karkkia ja suklaata ja pikkuleipiä on saatava päivittäin,
eivätkä siinä pienet määrät riitä. Vastaapa itsellesi ihan rehellisesti: oletko viimeisen vuoden aikana kertaakaan syönyt karamelleja enemmän kuin olit suunnitellut tai jatkanut makeisten syömistä, vaikka olit jo ajatellut lopettaa? Useimmat meistä joutuvat vastaamaan ”kyllä”. Entä, onko joku perheenjäsenesi tai ystäväsi viimeisen vuoden aikana kiinnittänyt huomiota siihen, miten paljon syöt makeaa? Tässä vain pari peruskysymystä, jotka sokeririippuvuutta epäilevä
voi itselleen esittää. Erään väitteen mukaan toiset ihmiset ovat perineet sokeriherkät geenit. On esitetty, että jopa 75 % ihmisistä on enemmän tai vähemmän herkistynyt sokerille. Neljännes ihmisistä voi syödä sokeria vaikka päivittäin ilman, että se laukaisee heissä ahmimishimon. Yksi neljännes on taas niin herkistynyt, että palakin suklaata synnyttää reaktion, että on heti syötävä koko levy. Aivan samoin kuin alkoholia toiset voivat juoda lasillinen saamatta mitään kimmoketta, toiset eivät kerran aloitettuaan kykene lopettamaan. Sokerille pahasti addiktoituneella ihmisellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa sokerin syönti kaikissa muodoissaan kokonaan. Hiilihydraatteja rajoittavan ruokavalion on käytännössä todettu auttaneen sokeririippuvuudesta kärsiviä. Mieltymys
makeaan ei katso sukupuolta Yleensä kuvitellaan, että vain naiset ovat persoja makealle, mutta
tutkimuksen perusteella näin ei ole. Tuoreen ruotsalaistutkimuksen mukaan
mieltymys rasvaiseen tai makeaan on ylipainoisilla aikuisilla suuremmassa
yhteydessä persoonallisuustyyppiin ja syömiskäyttäytymiseen kuin
sukupuoleen. Aiemmin on esitetty, että makumieltymykset ovat miehillä ja
naisilla erilaiset. “Nämä tulokset saattavat auttaa paremmin ymmärtämään voimakkaiden
makumieltymysten vaikutusta ylipainoisuudessa”, toteaa tutkimusta johtanut
Kristina Elfhag Karolinska Institutetista. Elfhag on sekä lääketieteen että
psykologian tohtori. Tutkimuksesta kävi ilmi, että koehenkilöistä 27% piti ensisijaisesti makeasta, 28% asetti etusijalle rasvan ja 10% kertoi pitävänsä molemmista. “Ne ylipainoiset, jotka eivät ponnistelleet tietoisesti rajoittaakseen syömistään, pitivät enemmän rasvaisesta ruoasta. Kun taas voimakas mieltymys makeaan yhdistyi neuroottiseen persoonallisuuteen.” Elfhag selittää tätä siten, että krooninen stressi johtaa kohonneisiin glukokortisoidien tasoihin, mikä puolestaan stimuloi halua “lohturuokiin”. Tutkijat arvelevat, että sellaisten ylipainoisten potilaiden kanssa, joilla on voimakas mieltymys makeaan, voisi olla syytä keskittyä psykososiaaliseen tilanteeseen ja syömisen psykologisiin tekijöihin. Rasvaisiin ruokiin mieltyneitten ylipainoisten kohdalla pitäisi ymmärtää enemmän heidän syömiskäyttäytymistään. Sokeri nukuttaa vireyssolut minuutissa Aivojen tarkkaavaisuussolut reagoivat veren sokeripitoisuuden muutoksiin nopeasti, todetaan toisessa uudessa tutkimuksessa. “Aterian aiheuttama verensokerin nousu kytkee vireyttä säätelevät hermosolut pois päältä jopa minuutissa, tutkimusta johtanut Dennis Burdakov kommentoi New Scientist -lehdelle. Burdakovin ryhmä tutki ihmisen vireystilaa säätelevien hermosolujen reaktioherkkyyttä sokeripitoisuuden muutoksiin altistamalla neuronit ihmisen ateriarytmiä muistuttaville verensokerin heilahteluille. Tutkijat ovat aiemmin osoittaneet, että vireystilaa säätelevien neuronien toimintaa voidaan estää glukoosilla, mutta se, kuinka herkästi neuronien toiminta estyy, ei ole ollut tiedossa. Toisin kuin lähes kaikki muut imettäväiset, kissat eivät makeasta piittaa. Tutkijat Xia Li ja Joseph Brand Monell Chemical Senses Centerissä Philadelphiassa havaitsivat, että tämä johtuu kissaeläinten geeneistä.
Kotikissoilta, tiikereiltä ja gebardeilta puuttuu sokeria ja hiilihydraatteja
aistiva makuaistin osa. Kissaeläimillä on olemassa geenejä jotka
periaatteessa voisivat aistia makean, mutta suurin osa niistä on lakannut
toimimasta. Niinpä kissat eivät pysty kehittämään täydellistä makuaistien
reseptorivalikoimaa, eivätkä siis maista makeaa. Ajatusleikkinä kuvittelemme, kuinka aikojen kuluessa kasvaa kokonaisia
karppisukuja, joiden geeniperimässä lakkaavat makeaa ja hiilihydraatteja
aistivat geenit toimimasta.... Se
vasta olisi somaa - vaikka utopiaksi jääneekin. Teksti: Anja Nystén ja Varpu Tavi
Testaa, miten paljon saat sokeria ruokiisi piilotettuina. Saatat hämmästyä tulosta! Sokeri on lihottajamme numero 1. Leipätiedotuksen piilosokeritesti
|
|
||
|
|||