POLJE,
POLJE, EI SE MUUTEN KULJE
PYÖRÄILY
LIIKUNTAMUOTONA
Pyöräily on
erittäin hyvää aerobista liikuntaa lähes kaikille. Koska pyöräillessä on
helppo säädellä rasitusta, se sopii rapakuntoisellekin. Hyväkuntoiselle
vauhdikas pyöräily mäkisessä maastossa taas on mahtavaa intervallitreeniä.
Pyörällä ajaessa alavartalon nivelet eivät myöskään kuormitu kuten
vaikka hölkätessä, joten laji on oiva myös ylipainoisille tai
nivelvaivoista kärsiville. Vauhdikas pyöräily kuluttaa 65- kiloisella
tunnissa noin 400 kcal. Vertailun vuoksi juoksu kuluttaa saman painoiselta yli
600 kcal tunnissa. Pyöräillä kuitenkin yleensä jaksaa pidempään ja koska
rasitus on pienempi, palautuminen on nopeampaa.
Pyöräily on
miltei äänetön ja saasteeton liikkumistapa. Toisille pyörä on väline päästä
paikasta toiseen, toiset harrastavat pitkiä pyöräretkiä ja kolmannet
kilpapyöräilyä. Esimerkiksi työmatkapyöräily on sikäli järkevää, että
taajamissa on osoitettu pyörän olevan nopein kulkuväline alle 7 kilometrin
matkoilla. Pyöräily voi myös olla rentouttava luontoelämys. Pyöräillä
voi joko yksin tai ryhmässä; Suomessa pyöräilyä harrastaa yli 820 000
ihmistä (vuonna 2008) ja pyöräilyseuroja löytyy yli sata.
Oikein valittu
pyörä on kaiken kaikkiaan loistava ja monipuolinen väline. Sitä voi käyttää
siirtymiseen paikasta toiseen ilman sen kummempia urheilullisia tavoitteita,
tai sitten voi haastaa itseään loputtomiin.
PYÖRIEN MAAILMA
Ensimmäinen polkupyörää etäisesti muistuttava kapine kehitettiin
vuonna 1817, joskaan sillä ei poljettu vaan potkittiin vauhtia maasta.
Ketjuvetoisen pyörän kehitteli englantilainen John Starley vuonna 1885.
Pyörä saavutti vakiomuotonsa jo 1920- luvulla, mutta erilaisten pyörätyyppien
kehittely nojapyörää lukuun ottamatta lähti todella käyntiin vasta 1970-
luvulla. Nojapyöriä kehiteltiin jo 1800- luvulla, mutta ne alkoivat saavuttaa
suosiota vasta 1970- luvun lopulla. Tällä hetkellä nojapyörien suosio on
kasvussa.
Pyöriä on montaa eri tyyppiä; vakiopyörä, citypyörä, maastopyörä,
hybridi, ATB, trekking… On taittopyöriä, yksipyöräisiä, taakkapyöriä,
nojapyöriä, tandempyöriä ja erilaisia pyöriä alamäkiajoon tai kilpapyöräilyyn.
PYÖRÄN
HANKINTA
Oman budjetin määrittäminen on ensimmäinen askel uutta pyörää
hankittaessa. Pyöräilyä mainostetaan yleensä edullisena harrastuksena, mitä
se tietysti onkin sen jälkeen kun välineet on hankittu. Kuitenkin hyvä pyörä
oheisvarusteineen harvemmin on halpa. Pyörän valintaan kannattaa kiinnittää
paljon huomiota, koska itselle sopimattomalla pyörällä ei tule ajettua –
samasta syystä ei kannata sortua ”välttää se halvempikin” ajatteluun,
koska siinä vasta rahaa hukkaan menee, jos ostaa pyörän jolla ei ajeta. Hyvän
pyörän hankintamenon voi myös mielessään jaksottaa niille vuosille, jotka
pyörällä voi ajaa.
Pyörätyyppi
valitaan käyttötarkoituksen mukaan ja aiheeseen kannattaa perehtyä huolella
ennen päätöstä. Osaava pyöräliike auttaa valitsemaan, minkä tyyppinen pyörä
sopii itselle parhaiten. Valintaa tehdessä tulee huomioida ainakin se, miten
paljon aikoo ajaa ja millaisessa maastossa, sekä aikooko ajaa talvella. Jos ei
aja talvella, työmatkapyöräilijälle city- tai hybridipyörä lienee paras
vaihtoehto matkan pituudesta riippuen. Maastopyörä on tietysti hieno, mutta
asfaltilla ajettaessa leveistä, kuvioiduista renkaista on pelkkää haittaa,
ellei aja talvella.
Kun on valinnut käyttötarkoitukseensa sopivan pyörätyypin, valitaan pyörän
merkki ja malli. Valinnassa on
huomioitava ainakin siihen, että pyörän runko on riittävän tukeva –
hutera runko alkaa kovassa vauhdissa väpättää. Lisäksi on päätettävä,
haluaako napa- vai ulkovaihteisen pyörän ja kuinka monta vaihdetta tarvitsee.
Useampi vaihde ei mitenkään välttämättä ole parempi; jos välitys on
sopiva, 7-8 vaihdetta riittää hyvin tavanomaisessa maastossa. Napavaihteet
vaativat vähemmän huoltoa kuin ulkovaihteet ja niiden rikkominen vaatii jo
yrittämistä. Oman ajotyylin tiedostaminen on tärkeää vaihteita mietittäessä
– napavaihteet kestävät rajumpaa käsittelyä. Jarrut on myös valittava;
levyjarrut ovat helpommin säädettävissä ja toimivat paremmin märällä
kelillä kuin perinteiset vannejarrut. Vannejarruihin pitäisi myös vaihtaa säännöllisesti
jarrupalat. Nykyään on myös olemassa rullajarruja, joissa jarrumekanismi on
navan sisällä.
Kun omat vaatimukset täyttävä malli on löydetty, on koeajon aika. Koeajolla
varmistetaan, että pyörän mittasuhteet ja ajoasento sopivat itselle. Hyvässä
ajoasennossa ei joudu olemaan liian ahtaasti tai toisaalta kurottelemaan.
Satula säädetään niin, että polkimen ollessa alhaalla polvi jää
aavistuksen koukkuun. Päkiän tulisi yltää maahan satulassa istuttaessa.
On myös hyvä muistaa, että pyörä on myöhemminkin tuunattavissa; satulan,
ohjaustangon ja polkimet voi vaihtaa tarvittaessa. Erityisesti satulan vaikutus
ajomukavuuteen on todella merkittävä, ja satula kannattaa ehdottomasti
vaihtaa jos se on hiukkaakaan epämukava. Toisin kuin voisi kuvitella, kova ja
kapea satula on yleensä parempi kuin leveä ja pehmeä. Enemmän ajava saattaa
myös alkaa kaivata lukkopolkimia. Lukkopolkimen kanssa pystyy käyttämään
jalan lihaksia monipuolisemmin ja tehokkaammin, joten ne ovat harkitsemisen
arvoinen asia.
OHEISVÄLINEET
Pyörän lisäksi ehdottoman tarpeellisia välineitä ovat lukko ja pyöräilykypärä.
Lakisääteiset kissansilmät ja heijastimet pyörissä on yleensä valmiiksi,
mutta lamppu on hankittava. Pyörään kannattaa asennuttaa runkolukko, että
vakuutusyhtiö on tyytyväinen ja sen lisäksi hankkia vaijerilukko, millä pyörän
saa tarvittaessa kiinnitettyä rungostaan.
Kypärissä on
nykyään valinnanvaraa. Kalliimmissa kypärissä on yleensä enemmän
ilmareikiä. Kypärä on sen verran tärkeä kapine, että siinä ei kannata säästää;
huonon tuntuista tai susirumaa kypärää ei tule pidettyä, eikä se
hattuhyllyllä päätä suojaa.
Mikäli
suunnittelee ajavansa yhtä soittoa tunnin tai pidempään, on juomapulloteline
ja – pullo hyvä investointi. Pyöräilyhanskat on sitten makuasia.
Lyhyemmillä matkoilla niitä ei tarvita, mutta pidempään ajellessa kämmenestä
pehmustetut hanskat saattavat ehkäistä käsien puutumista. Hanskojen kanssa
ohjaustangosta myös saa paremman otteen.
Pyöräilyssä,
kuten kaikessa muussakin hikoiluttavassa urheilussa, tekniset, säänmukaiset
vaatteet ovat paikallaan. Pyöräillessä täytyy myös kiinnittää erityistä
huomiota siihen, että paita on riittävän pitkä peittääkseen alaselän.
Enemmän pyöräilevän kannattaa harkita pyöräilyhousujen ja – takin
hankkimista. Jos päätyy lukkopolkimiin, tarvitaan erityiset pyöräilykengät,
joihin poljin kiinnitetään.
Jos ajelee työmatkoja, tai joutuu
muuten kuljettamaan tavaroita mukanaan, kannattaa hankkia pyörän sivulle
kiinnitettävä laukku. Reppu selässä
saa hartiat kivistämään pidemmillä matkoilla. Kori tarakalla on myös
vaihtoehto. Tavaroiden köyttäminen mustekalalla tarakalle toimii vain tilapäisratkaisuna.
Nopeus- tai matkamittari on mielenkiintoinen väline ja voi myös motivoida.
Varsinkin systemaattisemmassa harjoittelussa ne ovat hyödyksi, sykemittarista
puhumattakaan.
HUOLTO
Pyörälle tulee
tehdä ensihuolto noin 200 km ajon jälkeen. Senkin jälkeen pyörä tulee
huoltaa tai huollattaa säännöllisesti. Hyvä ohje huoltoon löytyy
seuraavasta linkistä:
http://fi.wikibooks.org/wiki/Polkupy%C3%B6r%C3%A4n_huolto_ja_korjaus
Huollon voi hyvin teettää ammattilaisilla, mutta itse on huolehdittava
ainakin pyörän säännöllisestä pesusta ja ennen kaikkea ketjujen öljyämisestä.
Rengaspaineet ja renkaiden kunto on myös tarkistettava säännöllisesti.
UUDEN PYÖRÄN
ONNELLINEN OMISTAJA
Kun uusi pyörä on hankittu, sillä tietysti haluaa huristella. Kuten kaikki
urheilu, pyöräilykin on aloitettava maltilla. On itsestään selvää, että
ensimmäisen innokkaan lenkin jälkeen takapuoli ja jalat kipeytyvät, mutta
sen jälkeen pitäisi muistaa, ettei saa ajaa liian pitkiä päivämatkoja
liian nopeasti. Tämä pätee myös soveltaen lyhyempääkin työmatkaa
ajeleville. Jos ei ole tottunut ajamaan pyörällä, on liioittelua päättää,
että tästä eteenpäin ajan töihin ja takaisin joka päivä vaikka matka
olisi vain kolme kilometriä. Kannattaa
aloittaa joka toinen päivä, ja lisätä rasitusta vähitellen.
Toinen yleinen virhe on ajaa sama lenkki samalla vauhdilla vuodesta toiseen.
Toki silläkin tavalla pääsee siirtymään paikasta toiseen, mutta kuntoa se
ei paranna.
Kolmas yleinen virhe on ajaa liian raskaalla vaihteella, koska kuvitellaan sen
olevan tehokkaampaa. Ihminen on kuitenkin kierroskone; liian raskaalla
vaihteella saa itsensä nopeasti puhki ja polvivaivojen riski kasvaa.
Alla olevista
linkeistä ja lähdeluettelosta löytyy lisää vinkkejä pyöräilyyn. Näillä
ohjeilla siitä saadaan toivottavasti pitkäaikainen ja nautinnollinen
harrastus.
Paula
Ohralahti
Kirjoittaja aloittelee pyöräilijänuraansa uudenkarhealla Tunturin X82 –
hybridillä, jossa on Shimano Nexus 8 - napavaihteet ja naparullajarrut.
Kuriositeettina
bloggaus työmatkapyöräilystä ja verotuksesta: http://tyomatkapyorailija.blogspot.com/2008/12/verotuksellinen-eptasa-arvo.html
Sekä Tekniikan
maailman artikkeli napavaihteista: http://www.tekniikanmaailma.fi/kaksipyoraiset/vertailut/tm-vertailu-600-euron-napavaihteiset-polkupyorat
Erkki Lampenin
blogi nojapyörämatkastaan Helsingistä Nuorgamiin: http://elampen.saunablog.fi/elampen.php?catid=5143&blogid=1306
Lähteet:
www.suomenlatu.fi
www.luontoon.fi
www.kunto.fi
www.fillarifoorumi.fi
www.pyoraily.fi
www.polkupyoraily.net
(polkypyöräwiki, työn alla)
www.poljin.fi
www.biking.com
www.hsahealth.com
http://bicycling.about.com/
http://ffp.uku.fi/cgi-bin/energynet03/energycosts.pl?session_id=771e1d9339fb8aab39f914a5eafd126e
http://fi.wikipedia.org/wiki/Polkupy%C3%B6r%C3%A4
http://www.uta.fi/ekokampus/ymparistosuunnitelma/pdf/Tyomatkaliikuntaopas08.pdf
http://www.popyka.net/Harjoitukset/aloituspaketti_SPU_2008.pdf
Alkuun
|
