hiilaritietoiset.net

Ilman proteiineja eli valkuaisaineita ihminen ei elä, oli energiansaanti muista lähteistä kuinka suurta tahansa. Valkuaisaineet ovat elintärkeitä rakennusaineita elimistön kaikille soluille. Proteiineja saadaan pääasiassa kalasta, lihasta, kananmunista, pavuista ja pähkinöistä sekä maitotaloustuotteista.

Proteiinien perusyksikkö on aminohappo. Aminohappoja on elimistölle välttämättömiä, joita elimistö ei osaa valmistaa, ja ei-välttämättömiä, joita elimistö osaa muodostaa itse.

Yksi proteiinin tärkeistä tehtävistä elimistössä on myös toimia raaka-aineena sokerin muodostamisessa.

Miksi proteiinipitoiset ruokavaliot tekevät kylläiseksi 

Tiedemiehet uskovat löytäneensä syyn, miksi runsasproteiiniset ruokavaliot hillitsevät nälkää. He ovat havainneet, että dieetit käynnistävt glukoosituotannon ohutsuolessa. Kyseessä on ilmiö, joka saa meidät tuntemaan itsemme kylläisiksi. Ranskalaisen tutkimusryhmän INSERMin tutkijoiden mukaan havainnot voivat auttaa myös syömishäiriöisten hoidossa. 

On tunnettu tosiasia, että proteiinipitoiset ateriat vähentävät äkillistä näläntunnetta ja johtavat syömisessä pienempiin määriin.

 INSERM-työryhmä havaitsi että, rotilla proteiinipitoinen ruoka aktivoi merkittävästi geenejä, jotka ovat tekemisissä glukoosituotannossa ohutsuolessa. Se miten proteiinit vaikuttavat glukoosituotantoon ohutsuolessa on vielä selvittämättä. 

Tri Simon Langley-Evans ravitsemuksen asiantuntija Nottinghamin Yliopistosta: "Atkinsin kaltaiset dieetit edistävät painonpudotusta, koska ne lopettavat näläntunteen. Asialla ei ole mitään tekemistä proteiinien metabolisen prosessoinnin kanssa, vaan siksi, että ihmiset yksinkertaisesti syövät vähemmän. Proteiinit vaikuttavat glukoosituotantoon ohutsuolessa, mikä vaikuttaa neuropeptideihin, jotka antavat aivoille signaalin kylläisyydestä." Langley-Evansin mukaan ohutsuolen glukoosituotanto stimuloituu myös vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Langley-Evans pohdiskelee myös, onko sama lopputulos saavutettavissa rasvapitoisella ruokavaliolla.

(Lähde: BBC News 9.11.2005)

Runsasproteiininen dieetti yhdistettynä liikuntaan tehokas 

Runsaasti proteiinia sisältävän ruokavalion ja liikunnan yhdistelmä vaikuttaa tehokkaalta tavalta pudottaa painoa, kertoo Illinoisin yliopistossa tehty tutkimus. 

Tällainen dieetti näyttää laskevan tehokkaasti kehon rasvan määrää, kun taas lihasmassan määrä vastaavasti kasvaa. Runsasproteiinisella ruokavaliolla ja liikunnalla vaikuttaa lisäksi olevan myönteinen vaikutus veren rasva-arvoihin. 

Tutkimukseen osallistui 48 iältään 40 - 56 -vuotiasta naista, jotka jaettiin neljään vertailuryhmään. Kahdessa ryhmässä ruokavalion proteiinin määrä oli nostettu 30 prosenttiin energian saannista. Hiilihydraattien osuus oli 40 ja rasvan 30 prosenttia kokonaisenergiasta.  

Kahdessa muussa ryhmässä ruokavalion koostumus oli nykyisten ravitsemussuositusten mukainen: 15 prosenttia proteiineja, 55 prosenttia hiilihydraatteja ja 30 prosenttia rasvaa. Kokonaisenergian saanti oli kaikissa ryhmissä 1700 kilokaloria vuorokaudessa.

Kaksi ryhmistä harrasti lisäksi tehostetusti liikuntaa: viidesti viikossa kävelyä ja kahdesti viikossa tehokkaampaa liikuntaa. 

Neljän kuukauden koejakson aikana kaikki neljä ryhmää onnistuivat pudottamaan merkittävästi painoaan. Eniten paino putosi kuitenkin ryhmässä, jossa ruokavalio sisälsi tavanomaista enemmän proteiinia ja joka harrasti tehostetusti liikuntaa. Tämän ryhmän naisilla kehon rasvan määrä väheni enemmän ja vastaavasti lihasmassan määrä kasvoi enemmän kuin vertailuryhmillä. 

Myös veren rasva-arvoissa havaittiin muutoksia. Veren triglyseridiarvot laskivat eniten ryhmissä, joissa ruokavalio sisälsi tavanomaista enemmän proteiinia. Näissä ryhmissä myös hyvän HDL-kolesterolin määrä veressä kasvoi. Kokonaiskolesteroli ja LDL-kolesteroli puolestaan laskivat eniten ryhmissä, joissa ruokavalio oli ravitsemussuositusten mukainen. 

(Lähde: Finfood/ Nutrition & Metabolism 2006)

Runsasproteiinisen, runsaasti kertatyydyttämättömiä rasvoja sisältävän ruokavalion vaikutus verensokerin säätelyyn ja rasva-arvoihin 2. tyypin diabeteksessä

Hiilihydraattien korvaaminen proteiinilla kaloreita rajoitettaessa ja painonpudotuksessa on todettu tehokkaaksi keinoksi parantaa insuliiniherkkyyttä ylipainoisilla ihmisillä, mutta menetelmää ei ole aiemmin testattu 2. tyypin diabetesta sairastavilla laihduttajilla.

Tutkimuksessa verrattiin runsasproteiinista ruokavaliota (28% proteiinia, 42% hiilihydraatteja ja 28% rasvaa; rasvoista 8% oli tyydyttyneitä, 12% kertatyydyttämättömiä ja 5% monityydyttymättömiä) vähäproteiiniseen ruokavalioon (16% proteiinia, 55% hiilihydraatteja ja 26% rasvaa; rasvoista 8% oli tyydyttyneitä, 11% kertatyydyttämättömiä ja 5% monityydyttymättömiä).

Koeryhmänä oli 54 ylipainoista miestä ja naista, jotka kaikki sairastivat kakkostyypin diabetesta. Koehenkilöt olivat ensin 8 viikkoa 1600 kalorin dieetillä ja sen jälkeen 4 viikkoa kulutustaan vastaavalla kalorimäärällä. Koehenkilöitten rasva- lihaskudoksen määrät mitattiin viikoilla 0 ja 12. 

Molemmat ryhmät pudottivat painoaan  5,2 kg (+-1,8 kg) dieetin koostumuksesta riippumatta. Mutta runsasproteiinisella dieetillä olleet naiset karistivat merkittävästi enemmän rasvakudosta kuin vähäproteiinisella dieetillä olleet naiset. Miesten osalta dieettiryhmissä ei ollut tätä eroa. 

LDL-kolesterolin eli niin kutsutun huonon kolesterolin määrän lasku oli kuitenkin huomattavasti suurempi runsasproteiinisella dieetillä olleilla, niin miehillä  kuin naisillakin,  kuin vähäproteiinisella dieetillä olleilla.

Tutkijoiden johtopäätös oli, että kummallakin ravitsemuksellisella mallilla saatiin aikaan parannuksia sydän- ja verisuonisairauksien riskiprofiiliin painonlaskun seurauksena. Kuitenkin suurempi rasvakudoksen hävikki naisilla ja LDL-kolesterolin määrän väheneminen molemmilla sukupuolilla antaa aiheen johtopäätökseen, että runsasproteiininen ruokavalio on varteenotettava vaihtoehto vähennettäess 2. tyypin diabetesta sairastavien sydän- ja verisuonisairauksien riskiä.

(Lähde: Diabetes Care 25: 425-430,  Barbara Parker, BSC, Manny Noakes, PHD, Natalie Luscombe, BSC and Peter Clifton, MD, PHD From CSIRO Health Sciences and Nutrition, Adelaide, Australia. )

Lihan proteiini voi alentaa kohonnutta verenpainetta                  

Jo pitkään on tiedetty, että runsaasti kasviperäistä proteiinia sisältävä ruokavalio laskee tehokkaasti verenpainetta. Tuore australialaistutkimus antaa viitteitä siitä, että myös vähärasvaisesta lihasta peräisin olevalla proteiinilla on verenpainetta alentavaa vaikutusta. 

Tutkimuksessa vähärasvaisesta lihasta saatavalla proteiinilla korvattiin osittain ruokavalion hiilihydraatteja. Tutkimukseen osallistui yhteensä 60 kohonneesta verenpaineesta kärsivää henkilöä. Puolet heistä jatkoi tavanomaisen ruokavalionsa noudattamista ja puolet korvasi osan hiilihydraattipitoisista elintarvikkeista vähärasvaisella lihalla.

Lihan kulutusta lisänneen ryhmän eläinperäisen proteiinin saanti kasvoi keskimäärin 43 grammalla päivässä. Ryhmien välillä ei ollut eroja alkoholin, rasvan tai kuidun saannissa. Kahdeksan viikon koejakson jälkeen lihan kulutusta lisänneen ryhmän verenpaine oli keskimäärin 4 mmHg alempi kuin tavanomaista ruokavaliota noudattavien verenpaine.  

Tutkijoiden mukaan jo näinkin pieni verenpaineen lasku voi väestötasolla vähentää huomattavasti sydän- ja verisuonitautien esiintyvyyttä. 

(Lähde: Finfood/ The American Journal of Clincal Nutrition)

Mieltymys proteiinipitoiseen ruokaan geeneissä?

Lapsen mieltymys proteiinipitoiseen ruokaan kuten lihaan ja kalaan on perittyä, mutta sen sijaan mieltymys vihanneksiin ja jälkiruokiin on opittua, näin todetaan uudessa tutkimuksessa, joka saattaa auttaa selvittämään ylipainoisuuden syitä. Maailmanlaajuisesti yli 22 miljoonaa alle viisivuotiasta lasta on vaikeasti ylipainoisia. 

 “Kun opimme tietämään enemmän siitä, mikä saa lapsen pitämään tai olemaan pitämättä joistakin ruoka-aineista, auttaa meitä ymmärtämään ylipaino-ongelmia. Lapsen ylipainoisuus saattaa johtaa lukuisiin terveysongelmiin myöhemmällä iällä, mukaan lukien syöpä”, toteaa tutkimuksen johtaja, professori Jane Wardle. 

Tutkimus toteutettiin University Collegen ja Kings College Londonin yhteistyönä. Siinä arvioitiin 103 identtisen kaksosen ja 111 epäidenttisen kaksosen makumieltymyksiä. Tutkijat luokittelivat ruoat ryhmiin „kasvikset“, „hedelmät ja marjat“, „liha ja kala“ sekä „jälkiruoat“.  

Tutkimuksen johtopäätökseksi tuli ,että runsasproetiinisesta ruoasta pitävät olivat useimmiten  perineet ominaisuuden, mutta sen sijaan mieltymys jälkiruokiin ja kasviksiin oli heikosti periytyvää ja oli pikemminkin opittua. 

Tarkkaa mekanismia tutkijat eivät osanneet sanoa, miten mieltyms kasviksiin tai jälkiruokiin syntyy, mutta saattaa olla, että lapset jotka jatkuvasti näkevät vanhempiensa innolal popsivan vanukkaita ja karttavan joitakin tiettyjä ruokia, oppivat samat arvostukset. Toinen vaihtoehto on, että jos jotakin tiettyä ruokaa on aina saatavilla, lapsi tottuu siihen ja oppii pitämään siitä.  

„Jos esimerkiksi hedelmäkulho on aina täynnä banaania, lapsi oppii ajattelemaan, että ne ovat lempiruokaa“, toteaa Wardle.

Tutkijat totesivat, että vaikka mieltymys runsasproteiinisiin ruokiin näyttäisi perityltä, he eivät osaa sanoa, mitä tarkkaan ottaen periytyy. Saattaa olla että kirpeän ja makean aistimisherkkyydellä on oma roolinsa. 

(Lähde: Breen FM, Plomin R, Wardle J. Heritability of food preferences in young children. Physiology&Behaviour 2006)

Älä syö teollista soijaa - myöskään low carb-patukoina tai -eineksinä! 

Soijatuotteiden historia on mielenkiintoinen osoitus markkinamiesten kyvyistä löytää markkinoita, vaikka sitten keksityillä terveysväittämillä. Soijapavusta haviteltiin alunperin ratkaisua maailman köyhien ruokkimiseen, tarkoitusperät monella pioneerilla olivat ihanteelliset: kasvisvaihtoehto, joka tarjoaa huokeaa proteiinia köyhälle kansalle. 

Syntyi myytti aasialaisista ja heidän soijankäytöstään. Jokseenkin kaikki meistä ovat varmaan kuulleet, etteivät aasialaisnaiset kärsi vaihdevuosioireista, koska syövät soijaa? Tilastoja ja tutkimuksia aasialaisnaisten vaihdevuosioireista en ole nähnyt missään, mutta sitkeästi tämä väite elää, koska markkinamiehet niin haluavat, eikä media vaivaudu tarkistamaan asioita. 

Aasialaiset ovat perinteisesti syöneet soijaa lähinnä kotona erilaisilla käymismenetelmillä valmistettuina misona, nattona ja tempehinä. Tofu valmistetaan perinteisesti hiukan eri tavalla, mutta se tofu, jota aasialaiset perinteisesti valmistivat ja söivät, ei muistuta nykyistä kaupallista versiota tofusta kuin etäisesti. Aasialaiset eivät tavallisesti ole käyttäneet soijaa pääruokana, vaan lisukkeena, usein myös liha- tai kalaliemeen sekoitettuna. 

Soijapapu on halpa raaka-aine. Soijaöljyn tuotannon sivutuotteena jää ylimääräistä “bulkkia” jolle on keksitty erilaista “terveyskäyttöä”, ensimmäisen polven jaloste oli soijajauho, jota joskus low carb –leionnaisissa vieläkin käytettään. Sittemmin siitä on jalostettu soijaproteiini-isolaattia, jota käytetään jokseenkin kaikissa proteiinipatukoissa, myös low carb –patukoissa, soijalesitiiniä, jota on suklaapatukoissakin, soijasta tehtyjä äidinmaidonkorvikkeita, soijapihvejä, - makkaroita, -jäätelöä jne. 

Mikä sitten soijassa on niin paha juttu? Noin lyhyesti ja kansanomaisesti (ja kaikki kemialliset mutkat sujuvasti suoristaen): soijapavulla on tiettyjä myrkyllisiä ominaisuuksia (se sisältää antinutrientteja ja toksiineja), jotka saadaan käymismenetelmillä eliminoitua, mutta joita teollisessa valmistuksessa joudutaan eri tavoin jalostusprosesseissa “häivyttämään”. Tämän seurauksena meillä on valtava määrä teollisesti erittäin pitkälle jalostettuja kemiallisia tuotteita, joita kutsutaan “luonnollisiksi”.

Soija aiheuttaa allergisia oireita lukuisille ihmisille; se aiheuttaa väsymystä, hermostuneisuutta, vatsan turvotusta ja kaasuja, seksuaalisen halun häviämistä (siksi aasialaisissa luostareissa paljon käytettiinkin soijaa…), nestepöhöä, jopa struumaa.

Se on tehnyt pelkällä soijamaidolla ruokituista vauvoista aliravittuja jne. Soijajauheen syömisestä vaihdevuosioireisiin ei ole mieltä: parhaimmillaan se ei vaikuta sitä ei tätä, huonoimmillaan se saattaa häiritä elimistön omaa estrogeenituotantoa entisestään.

Koska soijalle on markkinavoimin saatu luotu terveellisen luonnontuotteen sädekehä, sitä käytetään surutta lukemattomissa tuotteissa, aina tuoteselosteessa ei edes kerrota sen sisältävän soijaa, sitä saattaa olla vaikkapa einespihveissä täyteaineena, sehän on niin paljon halvempaa kuin liha.

Suomeen ei vielä juurikaan ole rantautunut vähähiilihydraattisia muffinsijauhoja, patukoita tai eineksiä tms. Ne sisältävät melkein poikkeuksetta tuota samaa pitkälle jalostettua bulkkisoijaa. Sen lisäksi niissä käytetään usein keinotekoisia makeutusaineita, esimerkiksi sukraloosia.

(Lähde: Kaayla T. Daniel, The whole soy story – the dark side of America´s favorite health food)

TEKSTI: Anja Nystén ja Varpu Tavi