hiilaritietoiset.net

Keinotekoiset makeutusaineet sotkevat nälänhallinnan

Jos kerran sokeri on myrkkyä, onko sitten syytä siirtyä käyttämään makeutusaineita? Siitäkin lääkärit ja tutkijat ovat keskenään eri mieltä. 

Suomessa elintarvike- ja terveysviranomaisten virallinen kanta on, ettei Suomessa hyväksyttyjen makeutusaineiden jatkuvastakaan käytöstä ole terveydelle haittaa, kunhan ei ylitetä annettuja enimmäismääriä. Tilapäisesti tämän enimmäismääränkin voi ylittää. 

Esimerkiksi kaikkia makeutusainerakeita aikuinen ihminen voi viranomaisten mukaan nauttia runsaat kymmenen päivässä ja aspartaamia sisältäviä paljon enemmänkin. Pienimmät käyttösuositukset ovat syklamaatilla.

Suomessa hyväksytyistä makeuttamisaineista keskeisimmät ovat ksylitoli, sorbitoli, mannitoli, maltitoli, aspartaami, sakariini, asesulfaami ja syklamaatti. Elintarvikkeessa käytetty makeutusaine selviää sen tuoteselosteesta myyntipäällyksessä. Makeutusaine voidaan merkitä myös E-koodilla tai sellaisella ilmaisulla kuten ”sisältää fenyylialaniinin lähteen”, mikä maininta on aspartaamituotteissa.

Oli-päätteiset aineet ovat niin kutsuttuja sokerialkoholeja, jotka imeytyvät hitaasti  ja epätäydellisesti, joten siksi niistä kertyy vähemmän kaloreita kuin hiilihydraateista. Niiden heikkoutena on se, että ne aiheuttavat monille ripulioireita. 

Erään tutkimuksen mukaan nestemäisessä muodossa nautittu keinotekoinen makeutusaine tuhoaa elimistön kyvyn ”laskea kaloreita”. Kokeessa rotille annettiin kahdenlaisia makeutusaineella makeutettuja tuotteita, toinen ryhmä sai makeutettua maitoa ja toinen makeutettua vanukasta. Makeutettua juomaa saaneilla rotilla ilmeni selviä vaikeuksia havaita, milloin ravintoa oli tullut tarpeeksi. Niinpä  tutkijat epäilivät keinotekoisesti makeutettujen virvoitusjuomien olevan yksi syy ihmisten ylipainoisuuteen nykyisin.

(Lähde: Laihdu ilman nälkää hiilihydraattitietoisella ruokavaliolla)

Alkuun

Jos keinotekoinen sokeri on niin loistava tuote, miksi emme ole hoikkia?

Miljoonat amerikkalaiset ajattelevat samoin: heidän on saatava makeansa – kunhan se makea ei tule sokerista. Vuonna 2004 amerikkalaisista 180 miljoonaa osti keinotekoisesti makeutettuja tuotteita. Vuonna 1991 määrä oli 109 miljoonaa, eli trendi on kasvava.

Vuonna 2005 ilmestynyt ACNielsenin raportti esitti, että "low-carb -villityksen” vähennettyä low-sugar-tuotteet ovat toiseksi suurin kasvualue heti luomutuotteiden jälkeen tällä teollisuuden alalla. 

Sokerin poisjättäminen kuulostaa loistavalta strategialta maassa, jossa 66% ihmisistä on ylipainoisia tai sairaalloisen lihavia. Mutta ovatko sokerin korvikkeet todellakin hyväksi  terveydelle? Tieteellinen tutkimusaineisto ei ole aukoton. 

Aiemmat tutkimukset sakkariinista ja aspartaamista antoivat viitteitä siitä, että isot annokset saattavat aiheuttaa syöpää rotilla, sen sijaan ihmisillä tehdyt tutkimukset eivät ole vastaavaa osoittaneet. FDA:n (The Food and Drug Administration) toteaa, etteivät nämä makeuttajat, sukraloosi mukaan lukien, aiheuta vaaraa ihmisten terveydelle.  

Useimmat ravitsemusasiantuntijat ovat samaa mieltä, pienin varauksin. Esitetään esimerkiksi huoli siitä ovatko makeutusaineet terveellisiä lapsille. On myös epäselvää, auttavatko makeutusaineet painonpudotuksessa, ja kun katselee pallovatsoja ympärillään, herää kyllä ajatus etteivät ne auta.

Eräiden tutkijoiden mukaan makeutusaineet sotkevat painonpudotusponnisteluja, koska ne sotkevat kehon kylläisyysmekanismeja. 

Tietty viehtymys makeaan on ihmisille luontaista, mutta tutkijat pohtivat parhaillaan, onko ylenpalttinen makeanhimo opittua. Valmiseineksien käyttö on opettanut ihmiset odottamaan makeaa sellaisissakin tuotteissa, joihin se ei luontaisesti kuulu. Tutkijat kysyvätkin: „Miksi esimerkiksi maapähkinävoissa on niin paljon sokeria? Ja miksi ihmeessä sokeria laitetaan keittoihin?“ 

(Lähde: Time Magazine/ Sora Song  11.6.2006)

Alkuun

Lihottavatko dieettilimsat?

Sokerittomien light-juomien osuus on noussut 1980-luvun alun 5 %:sta nyt jo yli 25 %:in koko virvoitusjuomamyynnistä. Myös siidereissä ja makeissa juomasekoituksissa kevyttuotteiden osuus on huomattava.  

Mutta mikäli haluat hoikistua tai pysyä hoikkana, älä käytä sukraloosia tai aspartaamia tai muita keinotekoisia makeuttajia sisältäviä dieettilimuja! Amerikkalainen fitness-guru Jon Benson kirjoittaa:

“Tormäsin tutkimukseen, jonka tulokset eivät rehellisesti sanoen hämmästyttäneet minua.

 “Dieetti-limu-holistina” (taistelen vieläkin asian kanssa aika ajoin) voin todistaa, että dieettilimut tekevät lihavaksi. Kyseinen tutkimus ei selvittänyt aineenvaihdunnallisia syitä, joten sallikaa minun luetella muutama. 

Ensinnäkin ihmiskehoa ei helposti huijata. Keinotekoinen „mikätahansa“, erityisesti makeuttajat, saavat aikaan täsmälleen samat hormonaaliset reaktiot kuin alkuperäinen, oikea aine. Tässä tapauksessa insuliinihormoni tekee piikin aspartaamin tai Splendan (sukraloosi) vuoksi. Tämä johtaa suurempaan varastoituvan rasvan määrään.

Eikä siinä kaikki. Insuliinipiikin seurauksena syntyvät biokemialliset reaktiot synnyttävät ruokahalua. Aivan kuten mikä tahansa insuliinia nostava (tai kofeiinin aiheuttama adrenaliinin nousu) tekee, nämä reaktiot saavat sinut kaipaamaan lisää ruokaa. Ne myös sotkevat kylläisyysmekanismejasi, jotka viestittävät aivoille, että olet jo kylläinen. Lyhyesti: alat syödä enemmän ruokaa kuin tavallisesti tekisit.

Olen nähnyt tämän sekä henkilökohtaisesti että asiakkaissani. Asiasta ei ole epäilystäkään: jos haluat hoikistua, julista dieettilimut pannaan. Ja kaikki muutkin limut. Paras juoma on vesi, juuri kuten tuo tutkimuskin toteaa.

Tutkimus toteutettiin Texasin yliopistossa San Antoniossa. Tutkittavina oli 25-64-vuotiaita normaalipainoisia ihmisiä ja heidän dieettilimujen juomistottumuksiaan. Seurantatutkimus tehtiin noin kahdeksan vuotta myöhemmin.

Tutkijoiden havaintoja:

-  Koehenkilöillä oli 65% suurempi todennäköisyys olla ylipainoisia, mikäli he joivat yhden dieettilimun päivässä, verrattuna niihin jotka eivät juoneet yhtään.

- Kaksi tai useampi dieettilimua päivässä lisäsi entisestään ylipainon riskiä.

- Niillä, jotka joivat dieettilimuja oli vielä suurempi todennäköisyys tulla ylipainoisiksi kuin niillä, jotka joivat tavallisia limuja (ilmeisesti kevtylimun juominen huijaa uskoaman, että voi muuten sitten lihomatta syödä enemmän).

(Lähde: Success for life, Do Diet Sodas Make You Fat? 21.4.2006)

Alkuun

Lisää viitteitä aspartaamin vaarallisuudesta 

Uuden tutkimuksen mukaan keinotekoinen makeutusaine aiheuttaa hiirillä syöpää jo niillä nykyisillä suositustasoilla, joita ihmisille on määritelty. Tutkimuksen perusteella saattaisi olla aiheellista arvioida uudelleen aspartaamin käytön terveydellisesti hyväksyttävät rajat.  

Tutkimuksessa havaittiin tilastollisesti merkittävää nousua pahanlaatuisten kasvainten ja leukemian määrissä, kun koerotille annettiin ravinnossa erilaisia määriä aspartaamia. 

Tutkimuksen tekijät olivat Morando Soffritti, Fiorella Belpoggi, Davide Degli Esposti, Luca Lambertini, Eva Tibaldi ja Anna Rigano, Cesare Maltoni Cancer Research Centeristä. Tutkimuksen rahoitti European Ramazzini Foundation of Oncology and Environmental Sciences, Bologna, Italia. 

Tutkijat kehottavatkin viranomaisia arvioimaan pikaisesti aspartaamisuositukset uudelleen: “Tutkimuksemme osoitti, että aspartaamin karsinogeeniset vaikutukset ilmenevät jo päivittäisessä 20 mg ihmisen painokiloa kohti (mg/kg) annoksessa. Tämänhetkisten suositusten mukaan hyväksyttävä päivittäinen aspartaamin määrä on 50 mg/painokilo USA:ssa ja 40 mg Euroopassa.” 

Tutkijat arvelevat, että syöpäkasvainten ja leukemian kasvu saattaisi olla yhteydessä aspartaamin sisältämään metanoliin, joka niin hiirten kuin ihmistenkin aineenvaihdunnassa muuttuu formaldehydiksi. 

Aiemmat, aspartaamin valmistajien suorittamat karsinogeeniset tutkimukset ovat olleet tuloksiltaan negatiivisia. Tässä tutkimuksessa seurattiin isompaa määrää koe-eläimiä ja pidemmän aikaa. Tutkijoiden mukaan aiemmat aiheesta tehdyt tutkimukset eivät täytä nykyisiä kemiallisen tuotteen karsinogeenistä potentiaalia mittaavien tutkimusten perusedellytyksiä.

 (Lähde: Crusador Press Release, Source: US Department of Health & Human Services)

Alkuun

Tagatoosi EU:n markkinoille pikavauhtia

Niukkakalorinen makeutusaine tagatoosi on hyväksytty EU:n markkinoille. Tämä maidon laktoosista valmistettava makeutusaine luokitellaan EU:ssa uuselintarvikkeeksi. Hammasystävällisenä ja prebiottisena markkinoidun tagatoosin takana on saksalaisen Nordzuckerin ja tanskalaisen Arlan yhteisyritys.  

Tagatoosin käytölle ei asetettu hyväksymisen yhteydessä mitään rajoituksia. WHO:n elintarvikelisäaineita arvioiva komitea JEFCA (Joint FAO/WHO Expert Committee on Food Additives) on jo aiemmin todennut tagatoosin niin turvalliseksi, ettei sopivan päiväsaannin arvoa, ADI:a (Acceptable Daily Intake) koettu tarpeelliseksi määrittää. Koska makeutusaine imeytyy ruoansulatuskanavasta hitaasti ja epätäydellisesti, sen runsas käyttö voi kuitenkin aiheuttaa samanlaisia suolisto-oireita kuin esimerkiksi ksylitoli ja muut sokerialkoholit. Runsaasti tagatoosia sisältäviin tuotteisiin on siksi tehtävä merkintä oireiden mahdollisuudesta. 

Tagatoosin käyttö elintarvikkeissa on jo aiemmin hyväksytty Yhdysvalloissa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Etelä-Koreassa ja Brasiliassa. Tagatoosilla makeutetaan muun muassa juomia, maitopohjaisia jälkiruokia, leivonnaisia, lisäravinteita ja purukumia.

Alkuun

Aspartaami ja leukemia

Uusia epäilyjä aspartaamin turvallisuudesta on herännyt, kun Italiassa tehty tutkimus osoitti sen aiheuttavan leukemiaa jyrsijöille. Viranomaisten mukaan ei kuitenkaan ole osoitettu, että makeutusaine olisi yhtä haitallista ihmisille kuin hiirille.

Tohtori Morando Soffritti ja hänen kollegansa Bolognan Syöpätutkimuskeskuksessa ruokkivat hiiriä erilaisilla aspartaamimäärillä kahdeksan viikon ajan. Verrattuna kontrollihiiriin, joille ei annettu aspartaamia, lukuisille naarashiirille kehittyi leukemia – riski kasvoi, kun aspartaamin määrää lisättiin. 

Tutkijoiden mukaan tutkimustulos herättää kysymyksiä turvallisista aspartaamin käyttömääristä ihmisillä. Heidän mukaansa tarvitaan pikaisia lisätutkimuksia, jotta aspartaamin turvallisuus varsinkin lapsille saadaan selvitetetyksi. 

Tällä hetkellä turvallisena pidettynä aspartaamin päivittäinen saantimäärä (ADI) on 40 mg painokiloa kohti. Keskimäärin tämä tarkoittaa 6-vuotiaalle noin 600 mg päivässä.  

Viranomaisarvion mukaan aspartaamin käyttö pysyy noiden rajojen alapuolella, koska sitä tavallisesti käytetään yhdessä muiden makeutusaineitten kanssa. Edes makeutusaineitten suurkuluttajina pidetyillä diabeetikoilla ei ole heidän mukaansa riskiä ylittää suositeltuja määriä. 

(Lähde: BBC News 14.7.2005)

Alkuun

Sukraloosin pahamaineinen suku – klooratut hiilivedyt 

Göran Pettersson, Chalmersin yliopiston kemiallisen ympäristötieteen sekä kemian- ja biotekniikan professori, kirjoittaa Kemivärlden-lehdessä uudesta makeutusaineesta sukraloosista. 

Arla, Procordia ja Coca-Cola lanseeraavat Ruotsissa uuden makeutusaineen sukraloosin. Jugurtti- ja ketsuppipakkauksissa kerrotaan, että makeutusaine on tehty tavallisesta sokerista, mikä kuluttajan korvaan kuulostaa vakuuttavalta. 

Mutta itse asiassa sukraloosi osoittautuu kemialtaan ympäristömyrkyn kaltaiseksi ja on luonnolle täysin vieras orgaaninen klooriyhdiste. Yhdisteessä on kolme OH-ryhmää vaihdettu klooriatomeiksi. On osoittautunut, että yli 10 % nautitusta määrästä kulkeutuu verenkiertoon. 

Professori Pettersson näkee yhteyden sukraloosin ja muiden alkyloituvien kloorattujen hiilivetyjen välillä, joilla on sama ominaisuus. Tällaiset liuottimet on  syöpäriskien takia Ruotsissa suurella panostuksella 1990-luvulla vaihdettu vähemmän haitallisiin. 

Sukraloosi on yhdisteenä niin pysyvä, että suurin osa ohittaa tehokkaan suolistoflooramme ja metaboliamme muuttumattomana. Maaperässä hapen läsnä ollessa tapahtuu osittaista hajoamista, mutta hapettomissa olosuhteissa aine leviää ja varastoituu periaatteessa muuttumattomana. "Vaikuttaa samanlaiselta kuin valkaisimojen kloorifenolipäästöt, joita eliminoidakseen Ruotsi on satsannut paljon?" professori Pettersson pohdiskelee. 

Eräs selitys, mutta ei suinkaan puolustus, on se, että viimeisen kahden vuoden aikana on terveyssyistä pyritty vähentämään sokerin käyttöä. Makuaistin muuttaminen ja elintarvikkeiden tekeminen vähemmän makeiksi on tehtävä kaikkien osapuolien myötävaikuttamisella.

Liiallista sokerin käyttöä ei saa korvata riskialttiilla luonnolle vieraalla makeutusaineella, joka pahimmassa tapauksessa vain lisää makeutta. Mutta ilman keskustelua ja näkemyksiä ongelmasta suuret markkinointivoimat makeutusaineelle ottavat tilanteen haltuunsa. 

Kysymyksellä on myös ajattelemisen arvoisia eettisiä ulottuvuuksia. TV-mainoksessa sanotaan: ”Ketsuppia ilman lisättyä sokeria”? Miksi sukraloosia ei mainita?

Miksi kuluttaja voi lukea ”terveellisempi vaihtoehto-merkillä” (nyckelhål) varustetusta paketista, että sukraloosi on valmistetu sokerista, mutta ei sitä, että se on klooria sisältävä luonnolle vieras aine? 

Onko meillä tilanne, jossa asenteelliset mainokset kannattavat enemmän kuin etiikan, terveyden ja ympäristön huomioiminen? Ja johtuuko tämä kaikki siitä, että kemistit, joilla tietämys on, yhä useammin vaikenevat? 

Sukraloosin ADI-arvo (Acceptable Daily Intake) on 0-15 mg/painokilo, mikä vastaa 60-kiloisella aikuisella 5 litraa virvoitusjuomaa ja 30-kiloisella lapsella 2,5 litraa.  Harva näin paljon limsaa juo, mutta osaavatko ihmiset arvioida kokonaissaannin eri lähteistä?

 (Lähde: Göran Pettersson, Ett klororganisk kosttillskott, Kemivärlden Biotech med Kemisk Tidskrif. Nr. 3 Mars 2006 (s. 39))

 Teksti:Anja Nysten ja Varpu Tavi

Alkuun