hiilaritietoiset.net

KOLESTEROLIMYYTIT JA LESEKUORMA

Tieteen tragedia on, että kauniin hypoteesin tappaa inhottava tosiasia.

Käsitys, että säännöllinen suoliston toiminta on tärkeä terveydelle, on ikivanha. Mutta nykyinen teoria perustuu Tri Dennis Burkitt’n löytöön siitä, että suhteellisen harvat maaseudun mustat afrikkalaiset sairastivat paksusuolen syöpää. Hän piti tätä heidän suhteellisen käsittelemättömän ruokavalionsa ansiona. 

Tämän teorian mukaan kuidun saadessa ruoan kulkemaan suolen läpi nopeammin, se antoi syöpää aiheuttaville aineille vähemmän aikaa muodostua. Tämä tietenkin edellytti, että ruoka muuttuu suolessa karsinogeeniseksi (syöpää synnyttäväksi), eikä ollut mitään todisteita, että näin kävisi. Ei ollut todisteita siitäkään, että ruoan liikkuminen suoliston läpi nopeammin vähensi paksunsuolensyövän riskiä. Lisäksi afrikkalaisen maaseudun väestön elämäntyyli poikkesi suuresti siitä, mikä oli läntisillä kaupunkien asukkailla: ruokavalio on erilainen, mutta he eivät myös ole alttiina niin monille saasteille, myrkyille ja stressille.

Oli todella paljon vaikuttavia asioita, jotka olisivat voineet aikaansaada erot sairastuvuudessa. Muissa yhteisöissä, Utahin mormonit esimerkiksi, oli alhainen paksusuolensyövän esiintymistiheys, vaikka he söivät vähäkuituista ruokaa.

Eli teoria oli perustelematon siihen aikaan ja myöhemmin se osoittautui vääräksi käytännössä, kun maaseudun afrikkalaiset muuttivat kaupunkeihin ja omaksuivat länsimaisen elämäntavan mukaisen vähäkuituisen ruokavalion. Heidän paksusuolensyövän esiintymistiheytensä on pysynyt alhaisena ja tämä on jatkunut toisen sukupolven keskuudessa. Näitä myöhempiä löydöksiä ei kuitenkaan julkaistu.

Burkitt’n teoriat kiinnittivät tiedotusvälineiden huomion. Aina valmiina (hyväksi)käyttämään hyvää tarinaa ne paisuttivat parhaimmillaankin vain erittäin heikon olettamuksen hoitotapauskonkappaleeksi mikä opettaa, että kuitu on yleislääke kaikkiin sairauksiin.

Burkitt’n suositukset perustuivat vihanneskuituun, mutta leseet (viljan kuitu) sisältävät paljon enemmän kuitua ja leseet olivat käytännössä jauhatusprosessin arvoton sivutuote, joka tähän saakka oli heitetty pois. Melkein yhdessä yössä niistä tuli kalliiksi hinnoiteltu voiton tuoja. Vaikka täysin syötäväksi kelpaamattomia, Burkitt’n kuituhypoteesin tukemana, leseet voitiin nyt esittää hyödyllisenä ravintona.

Tri Hugh Trowell, Burkittin partneri ja kuitujen suuri puolestapuhuja totesi kuitenkin vuonna 1974:

“Vakava ajatusten sekaannus on synnytetty rinnastamalla ruokavalion kuitu –hypoteesi viljan kuitu –hypoteesiksi, sillä lukemattomat afrikkalaiset eivät syö muroja tai viljakuituja.”

Palaa alkuun

 

Liikemaailma tajusi nopeasti suosituksen mahdollisuudet ja innostui leseistä.
KUITU JA SEPELVALTIMOTAUTI Olettamuksen, että kuitu suojaisi sydänkohtauksilta, esitti Trowell vuonna 1972, jälleen perustuen tutkimukseen maaseudun afrikkalaisista. Aikaisemmin mainittujen tutkimusten perusteella oli kuitenkin tehty johtopäätös, että ravintokuidun lisäämisellä ei ollut terveellisiä vaikutuksia sydänsairauksiin. Palaa alkuun       KUITU JA MUUT SAIRAUDET Tässä vaiheessa voi olla hyödyllistä tarkastella väitteitä kuidusta muita sairauksia parannettaessa tai ehkäistessä. Esimerkiksi noin kolmekymmentä vuotta leseet on ollut suosittu tapa hoitaa ärtyneen paksusuolen syndroomaa (IBS), huolimatta siitä tosiasiasta, että yksikään plasebo-kontrolloitu tutkimus leseistä ärtyneen paksusuolen syndroomassa ei ole vielä osoittanut yhtään vakuuttavaa terveellistä vaikutusta. Tutkimus, joka julkaistiin vuonna 1994, sai selville että vaikka hedelmäkuitu oli tehokas, leseet vain pahensivat tilannetta. Ollen kaikkea muuta kuin parannuskeino ärtyneen paksusuolen syndroomaan, osoittautui että leseet aiheuttivat sitä! Leseet myös aiheuttivat suolistohäiriöitä, vatsaontelon pullistumista ja kipua. Lisäksi ei ole mitään todisteita siitä, että kuidun lisääminen itsessään ehkäisisi tai parantaisi muita sairauksia. Mitä tulee paksusuolensyöpään, Burkitt’n teoria saatettiin kyseenalaiseksi viittaamalla siihen, että alhaiset syöpämäärät maaseudun afrikkalaisissa voivat johtua heidän korkeista muista syistä johtuvista varhaisten kuolemien määristään eli he eivät saavuta sitä ikää, jolloin syöpäluvut ovat huipussaan Euroopassa. Koska afrikkalaisten todennäköinen elinikä oli Burkitt’n tutkimusten aikaan vain 40 vuotta ja länsimaiset syöpäluvut eivät saavuta huippua ennen 65 vuoden ikää, voi vain ihmetellä, miksei tätä huomattu aikaisemmin Yhdysvalloissa on myös kasvavaa epäilyä sen suhteen, että kuidun puute aiheuttaisi syöpää. Jotkut tutkimukset jopa esittävät, että ruokavalio, johon on lisätty kuitua, lisää paksunsuolensyövän riskiä. Palaa alkuun   MUITA HAITTAVAIKUTUKSIA Ravintokuidun oletettujen hyötyjen tutkimus osoitti pian, että voisi olla muitakin haitallisia sivuvaikutuksia. Kaikki ruoan ravintoaineet imeytyvät suoliston seinämän kautta ja se vie aikaa. Kuitu, nopeuttaen ruoan kulkua suolen läpi niin, että vähemmän ravintoaineita imeytyy, estää raudan, kalkin, fosforin, magnesiumin, energian, proteiinien, rasvan ja A, D, E ja K vitamiinien imeytymistä. Tätä tapahtuu riippumatta kuitutyypistä, mutta tyypilliselle länsimaiselle, paljon ravintoaineita sisältävälle ruokavaliolle, vihannesten kuidusta aiheutuva menetys on epäolennaista. Vielä paljon tärkeämpää on että viljan kuidusta (leseet) löydetty phytaatti sitoutuu kalkin, raudan ja sinkin kanssa tehden niistä vaikeasti sulavia, mikä puolestaan aiheuttaa huonoa imeytymistä. Eräs tutkimus esimerkiksi osoitti että koehenkilöillä imeytyi enemmän rautaa valkoisesta leivästä kuin kokojyväleivästä, vaikka raudan saanti oli 50% korkeampi kokojyväleivästä. Leseiden on myös todettu aiheuttavan kalkin, raudan, sinkin, fosforin, typen rasvojen, rasvahappojen ja sterolien häviötä ulosteen mukana, siten tyhjentäen elimistöä näistä aineista. Nämä tutkimustulokset ovat huolen peruste useille väestöryhmille, joilla on huomattava riski syödä liikaa kuitua, erityisesti leseitä: 1. Osteoporoosin (luiden haurastumistauti) esiintymistiheys lisääntyy ja nykyään vaivaa joka toista esimenopaussi-ikäistä naista, joista yksi viidestä kuolee sen seurauksena. Osteoporoosi vaivaa yhä lisääntyvästi myös miehiä. Osteoporoosia aiheuttavat useat seikat, mutta kalkin puute on perusongelma. Leseet sekä estävät kalkin imeytymistä, että tyhjentävät elimistöstä siellä olevaa kalkkia. Lisäksi sinkki, mitä luut tarvitsevat parantuakseen, on toinen mineraali, jonka imeytymiseen leseet vaikuttavat haitallisesti. 2. Altzheimerin tautia sairastavavilla on havaittu epänormaaleja määriä alumiinia aivoissa. Tutkimukset Guamin ja Uuden Guinean ja Japanin osien väestöllä, jotka saavat Altzheimerin taudin paljon nuoremmalla iällä, esittävät että kalkin puute aiheuttaa hormonaalisen epätasapainon, mikä mahdollistaa alumiinin pääsyn aivoihin. 3. Pikkulapset voivat kärsiä samanlaisesta aivovauriosta, jos heitä on ruokittu soijapohjaisella vastikkeella, koska siinäkin on korkea phytaattipitoisuus estämässä sinkin, mikä on välttämätöntä normaalille aivojen kehitykselle, imeytymistä 4. Vitamiininpuutostaudit, sellaiset kuten riisitauti, jotka olivat Britanniassa yleisiä ennen kuin paljon maitotuotteita ja lihaa sisältäviä ruokavalioita alettiin suosia, ovat jälleen yleistymässä. Tilanne on menossa niin pahaksi että lääkärit ehdottavat että kasvissyöntiin perustuvat muotidieetit pitäisi luokitella yhdeksi lapsen pahoinpitelyn muodoksi. 5. Iso-Britanniassa, USAssa, Kanadassa ja Etelä-Afrikassa ”epäravintoaineiden”, kuten ravintokuitu, joka haittaa raudan imeytymistä, käyttö yhdistettynä vähäiseen lihan syöntiin (toinen seuraus näistä dieetti-mielten suosituksista) on synnyttämässä todellista raudanpuutosanemian riskiä. 6. Masennus, anoreksia, alhainen syntymäpaino, hidas kasvu, henkinen jälkeenjääneisyys ja kuukautisten puuttuminen ovat yhteydessä sinkin puutokseen ja viisi ensimmäistä myös raudan puutokseen. 7. Lopuksi, liika kuitu vaikuttaa kuukautisten alkamiseen, hidastaa kohdun kasvua ja, myöhemmin, on yhteydessä kuukautishäiriöihin. Phytaatin vuoksi professori David Southgate, todennäköisesti maailman merkittävin asiantuntija kuidun vaikutuksesta, toteaa että imeväisiä, lapsia, kasvuikäisiä nuoria ja raskaana olevia naisia, joiden mineraalien tarve on suuri, tulisi suojella liialta kuidun käyttämiseltä. Tri H.S.Wasan ja tri R.A. Goodlad Kuninkaallisesta syöpätutkimusrahastosta kirjoittivat paksusuolensyövän riskistä ja totesivat vuonna 1996:  ”Ennen kuin kuidun yksittäisillä aineosilla on mahdollisissa tulevissa ihmistutkimuksissa osoitettu olevan edes ei-haitallinen vaikutus, vaadimme että tulisi pidättäytyä lisäämästä kuitulisiä ruokiin ja että perustelemattomia terveysväitteitä rajoitetaan.” ”Erityiset ravintokuitulisät, joita pidetään funktionaalisina elintarvikkeina, ovat tuntematon ja mahdollisesti vaarallinen tapa vaikuttaa kokonaisväestön ruokailutottumuksiin” Tammikuussa 1999 julkaistiin laajimman koskaan tehdyn tutkimuksen tulokset kuidun vaikutuksesta paksusuolensyöpään. Tutkittuaan 88757 naista 16 vuoden ajan Brighamin ja Harwardin Lääketieteellisen koulun lääkärit sanoivat että: ”Mitään merkittävää yhteyttä kuidun käytön ja suolen kasvainten välillä ei löytynyt” ”Meidän materiaalimme ei tue ravintokuidun suojaavan vaikutuksen suolistosyöpää tai kasvaimia vastaan olemassaoloa” Alkuperäinen artikkeli viitteineen englanniksi löytyy täältä. Palaa alkuun