Kirjaesittelyt

BDD-oireyhtymä eli kun peili valehtelee

Kun huoli ulkonäöstä ja tyytymättömyys omaan kehoon saa ylenpalttiset mittasuhteet, kyse saattaa olla BDD:stä (Body Dismorphic Disorder), psyykkisestä oireyhtymästä, jossa henkilö kuvittelee jonkun ruumiinosansa olevan poikkeuksellisen ruma.

- BDD eli Body Dismorphic Disorder on tunnettu tautiluokituksessa jo toistakymmentä vuotta. Mutta tiedetty se on jo 1800-luvun lopulta, joten mikään ihan uusi sairaus ei ole kyseessä. Siinä ihminen kuvittelee, että hänen kehonsa on jotenkin epämuodostunut. Hän luulee, että hänellä on iso nenä, isot korvat tai vaikkapa kamalat hiukset, psykologi Pia Charpentier kertoo.

BDD on suomennettu epämuotoisuuskammoksi, puhutaan myös dysmorfisesta ruumiinkuvan häiriöstä. BDD alkaa usein nuorena, mutta diagnoosi tehdään tyypillisesti vasta 30-40 vuoden iässä. Tautia esiintyy kaiken ikäisillä, niin naisilla kuin miehilläkin. Olennaista on se, että rumuuden kuvitelma syntyy ihmisen omassa päässä ja sillä ei tarvitse olla mitään todellisuuspohjaa. Laukaisevana tekijänä saattaa olla vaikkapa vain toisen ihmisen yksi arvosteleva kommentti. 

- Silloin, kun ihmisellä oikeasti on jokin epämuodostuma ja hän kärsii siitä, ei ole kyse BDD:stä. Siinähän ei ole kyse mistään vääristyneestä kuvitelmasta, vaan tosiasiasta.

Arvioiden mukaan noin 1% ihmisistä sairastaa dysmorfista ruumiinkuvan häiriötä. Vaikuttaa siltä, että sairastuneiden määrä on kasvussa. 

- Kyse on pohjimmiltaan ihmisen pyrkimyksestä hallita ahdistusta ja epävarmuutta. Kun elämäänsä ja ympäröivää maailmaa ei pysty kontrolloimaan, omaa kehoaan pystyy. Mekanismi on aika lailla sama kuin syömishäiriöissä. Usein BDD ja syömishäiriö esiintyvätkin yhdessä, mutta eivät välttämättä aina, BDD esiintyy usein muiden mielenterveysongelmien yhteydessä. 

- Erään mielenkiintoisen tutkimustiedon mukaan suuri riskiryhmä BDD:hen sairastumisessa ovat taiteen ja suunnittelun parissa työskentelevät ihmiset. Noin 20% tautiin sairastuneista työskentelee niillä aloilla. Tämä on siis paitsi täydellisyyden tavoittelijoiden myös hyvin esteettisten ihmisten sairaus.

Alkuun

Julkkisidolit

- BDD:tä potevilla saattaa olla lähes mässäilevä asenne mediassa esiintyviin henkilöihin, joita he pitävät täydellisen kauniina ja ihanteinaan. He keskittyvät tämän henkilön kuvan tuijottamiseen ja suorastaan rypevät alemmuudentunnossa, kun eivät itse mielestään voi saavuttaa niin täydellistä kauneutta. 

Dysmorfista ruumiinkuvan häiriötä potevaa ei lohduta se tieto, että lehtikuvien idoleita on ensin tuntikausia meikattu, sen jälkeen ammattilaiset ovat asettaneet valaistuksen juuri oikein, ja lopuksi lehden graafikko on vielä kuvankäsittelyllä parantanut kuvaa. Äärettömän harva ihminen on oikeasti täydellisen kaunis. BDD-potilas uskoo mielensä luomaan kauneusihanteeseen ihan yhtä tosissaan kuin omaan “epämuotoisuuteensa“. 

- Ihanteita etsitään lehdistä, elokuvista, internetistä sekä tietysti omasta elinympäristöstä. BDD-potilas vertailee itseään koko ajan muihin. Useimmiten hän masentuu vertailun tuloksesta. 

Alkuun

Peiliriippuvaisuus 

Vuodesta 1997 lähtien on tunnettu dysmorfisen ruumiinkuvan häiriön alatyyppi, ns. muscle dysmorfia eli käänteinen anoreksia. Sitä esiintyy lähes yksinomaan miehillä ja häiriön ydin on se, että henkilö näkee itsensä liian pienenä ja lihaksettomana. Sairastunut treenaa seitsemänkin tuntia päivässä ja on riippuvainen jatkuvasta peilaamisesta ja kehon peittely-yrityksistä.  

- Miehistä riskiryhmässä ovat kehonrakentajat. Mies saattaa uskoa olevansa epätavallisen pienilihaksinen ja kokea olevansa normaalikokoinen vain treenaamisen jälkeisessä tilassa, jossa lihakset väliaikaisesti pullistuvat suuriksi veren kerääntyessä niihin. Hän voi tulla riippuvaiseksi tästä olotilasta ja tavoitella sitä useita kertoja päivässä.

Syömishäiriöihin liittyvässä BDD:ssä esiintyy tavallisesti kuvitelma tietyn ruumiinosan rumuudesta. Liian isoista rinnoista, valtavasta takapuolesta, läskistä reisistä… Vaikka nämä ruumiinosat olisivat täysin normaaleja, henkilö näkee ne peilissä isoina ja rumina.

- BDD:hen sairastuneella on kahtiajakautunut suhde peiliin. Toisaalta hän on riippuvainen jatkuvasta peilaamisesta. Hän tarkkailee itseään jokaisesta näyteikkunasta, peilistä, mistä tahansa, mihin oma kuva heijastuu. Toiset BDD-potilaat taas pyrkivät karttamaan peilejä. 

Samalla tavoin BDD:hen sairastunut pelkää tilanteita, joissa otetaan valokuvia. Kun väitetään, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, BDD:hen sairastuneelle se kertoo vain yhden sanan: inho. Hän fiksoituu tuijottamaan kuvassa rumana pitämäänsä, vihattavaa ruumiinosaa. 

Alkuun

Meikki ja peittävä vaatetus 

Monet BDD-potilaat pelkäävät sosiaalisia tilanteita, joissa he joutuvat kohtaaman toisia ihmisiä. Pahimmillaan sairaus voi johtaa täydellisen eristäytymiseen, koulusta tai työstä pois jäämiseen. Potilas kokee, että hänen on suojeltava ympäristöään omalta rumuudeltaan.  

- Näillä henkilöillä on usein pakkomielteinen asenne meikkaamiseen ja pukeutumiseen. He saattavat viettää tuntikausia peilin edessä meikaten ja hiuksiaan kammaten. Esimerkiksi hiustenleikkuu saattaa johtaa heidät uskomaan, että heidän hiuksensa on tuhottu, he eivät voi elää enää. Samalla tavoin he saattavat olla kauneusleikkauskierteessä. BDD:tä sairastava ei koskaan ole tyytyväinen kauneusleikkauksen tulokseen. 

Kuviteltu liikalihavuus jossakin vartalon osassa johtaa peittely-yrityksiin. Henkilö yrittää erilaisilla vaatteilla kätkeä rumana pitämäänsä ruumiinosaa. Tämä saattaa johtaa ylipukeutumiseen, tehdä ihmisestä sen näköisen kuin hän olisi naamiaisiin menossa.

Toinen tapa peitellä ovat tarkkaan mietityt asennot. Henkilö asettuu aina istumaan niin, että tietty osa ruumiista, jonka hän uskoo olevan miellyttävämpi, tulee paremmin näkyville. Kahvilassa hän valitsee pöydän, jossa valaistus on himmeämpi, ja pyrkii istumaan paikkaan, missä toiset ihmiset eivät näe hänen “epämuodostumaansa”. 

- BDD-henkilön maailma on hyvin mustavalkoinen. Hänen mielipiteensä omasta ulkonäöstä ovat ehdottoman murskaavia. Hän tarkoittaa totta sanoessaan näyttävänsä elefanttimieheltä.

Alkuun

Nipistely, venyttely ja mittaaminen 

BDD:hen sairastunut viettää runsaasti aikaa nipistellen ja venytellen rumana pitämäänsä kehon osaa. Hän saattaa mittailla nenäänsä ja painella sitä eri asentoihin kuvitellen, miltä se näyttäisi pienempänä tai suorempana.  

- He saattavat nipistellä kasvoissaan olemattomia paukamia, kiskoa ihoaan poskista tai käsistä. Usein he keskittyvät juuri siihen ruumiinosaan, jota pitävät rumana. Jos ongelmana pidetään nenää, he painelevat nenäänsä, jos hiuksia, he kampaavat hiuksiaan tuntikausia erilaisiin malleihin. 

Nämä nipistelyt ja venyttelyt saattavat tapahtua öisin, kun muut nukkuvat. Pahimmillaan ne johtavat haavoihin, kun nipistely tehdään terävällä esineellä. Joskus BDD-potilas turhautuu niin, että tieten tahtoen vahingoittaa itseään vaikkapa vääntämällä leukaansa eri asentoihin liian voimakkaasti. 

- Ylipäätään näiden henkilöiden on vaikea keskittyä ja istua rauhassa ja vaikkapa kuunnella toista ihmistä tai katsoa elokuvaa. Heidän mielensä on liian kiinnittynyt koko ajan peilaamaan ja nyppimään, ylipäätään oman ulkonäön pohtimiseen. Pahimmillaan tämä heikentää myös oppimiskykyä. 

Alkuun

Negatiivisuus ja heikko itsetunto 

BDD:hen sairastuneet suhtautuvat itseensä äärettömän negatiivisesti. He myös poimivat ympäristöstä vain negatiivisen palautteen. Jos kaikki maailman ihmiset, yhtä lukuun ottamatta, kehuvat henkilöä kauniiksi, tämä uskoo vain sitä yhtä. Jos he eivät saa negatiivista palautetta ulkonäöstään, he kehittävät ja keksivät niitä itse.  

- BDD:hen sairastuvalla on heikko itsetunto. Hän on erityisen riippuvainen ympäristön mielipiteistä ja kaipaa koko ajan vahvistusta. Jos joku hänelle täysin tuntematon ihminen haukkuu häntä rumaksi, hän jauhaa sitä mielessään seuraavat kymmenen vuotta. Hän ottaa kaiken henkilökohtaisesti ja uskoo, että kenellä tahansa on oikeus arvostella häntä. 

Pia Charpentier painottaa, että hyvä itseluottamus on paras ennaltaehkäisevä ase BDD:tä vastaan.  Hyvä itseluottamus opitaan parhaimmillaan kotona ja lapsuudessa, mutta se on mahdollista myös hankkia aikuisena. 

- Perheissä, joissa ollaan menestyshakuisia ja esimerkiksi äiti on erittäin ulkonäkökeskeinen, lapsilla on suuri riski sairastua BDD:hen. Aikuisten kannattaa todella tarkkaan välttää ulkonäköön liittyviä kommentteja, ihan viattomastikin esitetyt kommentit saattavat laukaista BDD:n. 

Jos epäilet, että olet sairastunut tai sairastumassa BDD:hen, ota yhteys työpaikka- tai kouluterveydenhuoltoon tai mielenterveystoimistoon. Voit myös soittaa Syömishäiriökeskuksen palvelevaan puhelimeen. BDD:tä hoidetaan kognitiivisella psykoterapialla, pikkuhiljaa ja askel kerrallaan oman kehon hyväksyntää ja itsetuntoa vahvistaen.

TEKSTI: Varpu Tavi (julkaistu Kauneus ja terveys –lehdessä  kesäkuussa 2004; Asiantuntijana oli psykologi Pia Charpentier Syömishäiriökeskuksesta, puh. (09) 566 2198)

Alkuun