Ovatko vallalla olevat käsitykset kolesterolista myyttejä, lääketeollisuuden huijausta vai totta?

Mitä on kolesteroli?

Kolesteroli on elimistölle välttämätön rasva-aine, jota tarvitaan solujen seinämien rakennusaineeksi sekä esimerkiksi D-vitamiinin, hormonien ja sappihappojen muodostumiseen. Ihmisen maksa tuottaa kolesterolia itse, ja lisäksi sitä saadaan eläinperäisestä ruoasta (kuten lihasta, maidosta, juustosta, voista ja kananmunasta).

Kolesteroli ei liukene veteen vaan kulkee verenkierrossa tiettyjen kantoaineiden avulla. Näistä tärkeimmät ovat HDL- ja LDL-kolesteroli.

HDL-kolesterolia (high density lipoprotein) kutsutaan niin sanotuksi hyväksi kolesteroliksi, ja LDL-kolesterolia (low density lipoprotein) puolestaan pahaksi kolesteroliksi.

Mikä on suositeltu kolesteroliarvo Suomessa? 

Sepelvaltimotautia, diabetesta tai muuta verisuonisairautta sairastavan suositusarvot ovat kokonaiskolesteroli alle 4,5 ja LDL-kolesteroli alle 2,5.

Lähde: Dyslipidemioiden Käypä Hoito -suositus 2004

Kolesteroliteorian lyhyt ja kummallinen  historia

Rasvan ja sydänsairauksien linkittäminen toisiinsa lääketieteessä alkoi vuoden 1953 Minnesotan yliopiston tutkimuksesta, jossa tohtori Ancel Keys tutki aineistoa rasvan kulutuksesta ja sydänsairauksista eri kansoilla.  Hänen valitsemansa aineiston perusteella yhteys näyttikin vakuuttavalta.

Tutkimuksessa oli kuitenkin pahoja puutteita. Tohtori Keys käytti saatavissa olevista 22 maan tiedoista vain kuuden maan aineistoja. Keys oli valinnut maista ne, jotka tukivat hänen rasvateoriaansa. Jos hän olisi käyttänyt kaikkien maiden aineistoja, tutkimuksen johtopäätökset olisivat olleet paljon monimutkaisemmat.

Hänen mieltään on esimerkiksi saattanut nakertaa kysymys: miksi Suomessa oli seitsemän kertaa enemmän sydänkuolemia kuin Meksikossa, vaikka molemmissa maissa syötiin yhtä paljon rasvaa? Niinpä oli helpompi jättää Meksiko tilastoista pois, kuin ajatella rasvateoriaa uudestaan.

Japanissa oli alhaisin rasvakulutus kaikista 22:sta maasta, mutta riski sairastua sydänsairauksiin oli siellä kuusi kertaa korkeampi kuin Meksikossa. Meksikossa ja Israelissa syötiin rasvaa saman verran, mutta Israelissa sydänsairauden riski oli 21-kertainen. (Sears 2006).

Suomessa kulutettiin rasvaa kolmannes vähemmän kuin Ruotsissa, mutta sydänsairauksien riski oli lähes kaksinkertainen.

Keys valitsi tutkimukseensa mukaan Suomen, Israelin, Hollannin, Saksan, Sveitsin, Ranskan ja Ruotsin. Näin hän sai tutkimustulokseksi, että runsas tyydyttynyt rasva aiheuttaa sydänsairauksia.

Mikäli hän olisi käytettävissä olleista aineistoista valinnut Italian, Kreikan, Entisen Jugoslavian, Hollannin, Suomen, USA:n ja Japanin, hänen tutkimustuloksensa olisi ollut päinvastainen: mitä enemmän ravinnossa oli tyydyttynyttä rasvaa ja kolesterolia, sitä pienempi oli sydänsairauksien riski (Kendricks 2005/Colpo 2006).

Loppu olikin sitten poliittista juonittelua ja taloudellisia kytköksiä tutkijoiden, lääketeollisuuden ja Amerikan Sydäntautiliiton välillä. Tiedotusvälineitä taitavasti manipuloimalla ja Amerikan Sydäntautiliiton suosiollisella avustuksella  saatiin lääketeollisuuden toivoma tulkinta tiede-elämässä voitolle.

Mikä kolesteroliteoriassa menee metsään?

1. Ennustettavuus

Riskitekijät on määritelty tilastollisesti, mutta ei yksilöllisesti. Tilastojen perusteella  ei pystytä määrittelemään, kuka yksilö on vaarassa sairastua sydänsairauteen. Ajatellaanpa vaikka kuuluisaa ranskalaista paradoksia: ranskalaisilla on eurooppalaisittain korkeat kolesteroliarvot, mutta heillä on matalat sydäntautiluvut.

2. Kulutus

Pohjois-Amerikassa kolesterolin saanti ravinnosta on pysynyt ennallaan vuodesta 1900, mutta sydän- ja verisuonisairaudet ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti (Erasmus 2005). Suomessa rasvan kulutus on laskenut, mutta sydänsairauksien määrä kasvanut.

3. Kompensaatio

Ravinnon kolesteroli nostaa kolesteroliarvoja vain noin 30%:lla ihmisistä. Suurimmalla osalla ihmisistä ravinnon kolesteroli ei vaikuta veren kolesteroliarvoihin, koska maksamme säätelee omaa kolesterolintuotantoaan sen mukaan, miten sitä ravinnosta saamme. Siis jos syömme enemmän kolesterolia, maksamme valmistaa sitä vähemmän.

4. Ruokaperinteet

Inuitien perinteinen ruokavalio sisälsi paljon lihaa, rasvaa ja kolesterolia, mutta heillä esiintyi hyvin vähän sydänsairauksia. Sama koskee esimerkiksi masaita ja samburuja.

Hammaslääkäri Weston Price matkusti ympäri maailmaa 1930-luvulla ja tutki lukuisia erilaisia traditionaalisia ruokavalioita. Price havaitsi, että kaikki perinteiset ruokavaliot pitivät  yllä terveyttä. Se perinteinen terveys tuhoutui yhden sukupolven aikana, kun perinteistä ruokavaliota alettiin korvata sokerilla ja valkoisilla jauhoilla.

5. Epäonnistuminen käytännössä

Kolesteroliteoria on epäonnistunut pahimmin juuri käytännön soveltamisessa. Matalat kolesteroliarvot sen sijaan on liitetty syöpäkuolemien lisääntymiseen; on esitetty että syöpä on seurausta antioksidanttien puutteesta (erityisesti E-vitamiini ja karoteenin, joita LDL-kolesteroli ja rasvat kuljettavat soluihimme). Kun rasvojen ja LDL-kolesterolin määrä laskee, myös soluihin kulkeutuvien rasvaliukoisten antioksidanttien määrä laskee. (Erasmus 2005).

Mikä kolesteroliteoriassa pitää paikkansa?

Paremmaksi mittariksi niin kutsutun huonon kolesterolin eli LDL:n osalta on tutkimuksissa esitetty sekä hapettuneiden että pienien tiheiden LDL-partikkeleiden suurta määrää, mikä on yhteydessä lisääntyneeseen sepelvaltimotaudin riskiin. Sekä rasvojen että kolesterolin runsaampi syöminen on tutkimuksissa tuottanut suurempikokoisia LDL-partikkeleita kuin vähärasvaista ruokavaliota noudattaneilla. On jopa alustavia tutkimuksia, joissa vähärasvainen ruokavalio ilman painonpudotusta on huonontanut LDL-alatyyppien mukaan sepelvaltimotaudin riskiennustetta. 

Triglyseridit (VLDL very-low-density lipoprotein) ovat myös osa sepelvaltimotaudin ennusteen arviointia. Korkeiden triglyseridiarvojen on havaittu olevan yhteydessä suurentuneeseen riskiin.

Heikentääkö  vähähiilihydraattinen ja runsasrasvainen ruokavalio kolesteroliarvoja?

Ei, vaan päinvastoin tutkimusten mukaan se parantaa niitä. Rasvat nostavat ja liian runsas hiilihydraattien syöminen laskee HDL:n tasoja. Vain teollisia transrasvoja tämä ei koske.

Monessa tutkimuksessa on todettu sepelvaltimotautia esiintyvän varsin tasaisesti sekä korkean että ”normaalin” LDL:n omaavilla.

Veren triglyseridiarvot puolestaan ovat jopa karkea, mutta kohtalaisen osuva mittari energiansaannin runsasta hiilihydraattien osuutta kuvaamaan: ravinnon hiilihydraattiosuutta voidaan arvioida triglyseridiarvon perusteella. Mitä korkeampi triglyseridiarvo sitä suurempi määrä ravinnossa on syötyjä hiilihydraatteja.

(Lähde: Salmenkaita 2005)

Mikä sitten aiheuttaa sydänsairauksia?

Interheart-tutkimuksessa esiin nousi kahdeksan yksittäistä sepelvaltimotaudin riskiä lisäävää tekijää. Tupakointi, verenpainetauti, diabetes, vyötärölihavuus, vähäinen liikunta, stressi, päivittäisen kasvisten ja hedelmien syönnin vähyys ja huonot kolesteroliarvot olivat huonoa ennustetta kuvaavia, sen sijaan maltillinen mutta päivittäinen alkoholin käyttö vähensi riskiä. Tutkimuksessa huonoilla kolesteroliarvoilla tarkoitettiin pienien, tiheiden LDL-partikkelien ja HDL:n välistä korkeaa suhdetta.

Uusissa tutkimuksissa on havaittu suurentunut sydänsairausriski  jo sokeritasapainon normaalin ylärajoilla olevilla, eli jo ennen diagnosoitua diabetesta. Korkeat verensokeri- ja insuliinitasot ovatkin osallisina erinäisissä sepelvaltimotaudin syntymekanismeissa. Korkeita insuliinitasoja on jopa ehdotettu koko metabolisen syndrooman yhtenäiseksi tekijäksi, jolloin sepelvaltimotaudin riskitekijöistä nivoutuisi yhteen sekä verenpainetauti, sokeritauti, vyötärölihavuus että huonot kolesteroliarvot.

Hiilihydraattien rajoittaminen vähentää vyötärölihavuutta enemmän kuin vähärasvaiset ruokavaliot. Liikunta parantaa insuliiniherkkyyttä, kun taas stressi aiheuttaa hetkellistä insuliiniresistenssiä.

Miten sydänsairauksia voi ennaltaehkäistä?

* älä tupakoi

* harrasta liikuntaa säännöllisesti

* syö hiilihydraattitietoisesti

* syö paljon kasviksia, marjoja ja hedelmiä (ja muista että rasvaliukoiset antioksidantit tarvitsevat rasvaa)

* havahdu stressin oireisiin hyvissä ajoin

TEKSTI: Varpu Tavi

Lähteet:

Colpo, Anthony: The Great Cholesterol Con, 2006

Erasmus, Udo: Fats that heal, fats that kill (16.p. 2005)

Salmenkaita, Ilkka ja Tavi,Varpu: Laihdu ilman nälkää hiilihydraattitietoisella ruokavaliolla, Teos (2005)

Sears, Al: The Doctor´s Heart Cure, Dragon Door Publications, Inc. (2006)

Palaa alkuun