KIRJAESITTELYT

laiHDU! - HELPOSTI, HIILIHYDRAATTITIETOISESTI, HYVÄNTUULISESTI   

salmenkaita-tavi: laihdu ilman nälkää

LAIHDU ILMAN NÄLKÄÄ hiilihydraattitietoisella ruokavaliolla

Kirja on loppuunmyyty.

Filosofian maisteri ja kirjailija Varpu Tavin sekä lääketieteen kandidaatti Ilkka Salmenkaidan Laihdu ilman nälkää hiilihydraattitietoisella ruokavaliolla on selkeä ja
monipuolinen perusteos kaikille terveellisestä elämäntavasta kiinnostuneille.

Kirja esittelee hiilihydraattien määrää ja laatua tarkkailevan ruokavalion perusteet ja esittelee sen eri sovellutuksia aina Atkinsista vähemmän tunnetumpiin Bernsteiniin  ja Schwarzbeiniin. Kaikkiaan kirjassa esitellään 21 erilaista hiilihydraattitietoista ruokavaliota sekä arvioidaan niiden vahvuudet ja heikkoudet.

Kaunis ja selkeä ulkoasu sekä kiihkoton, mutta paneutuva ote tarjoaa lukijalle oivallisen
aloituspaketin ruokavalioremontin käynnistämiseen.

Ani Kellomäki, kokki ja toimittaja

Sivun alkuun

Kirja on loppuunmyyty.

Sivun alkuun

Tilaa kirja Bookysta

Laihdu ilman nälkää -sarjan kolmannessa teoksessa aiheena on juhliminen ja dieettilomat menestyksekkään laihduttamisen apuna. Kalenterivuoden juhlille tarjoillaan hiilihydraattitietoiset ruokaohjeet kokonaisina menuina.

Lisäksi kirja sisältää runsaasti hiilihydraattitietoisia jälkiruokaherkkuohjeita sekä viljattomien ja gluteenittomien leivonnaisten ohjeita. Ruokaohjeet on laadittu herauttamaan vedet niin perustaitoisen  harrastelijakokin kuin kunnianhimoisemmankin kulinaristin kielelle.
 
Kuten edeltäjänsäkin, myös kolmas kirja on kauniisti ja houkuttelevasti kuvitettu, helppolukuinen ja innostava opas terveellisen ja ennen kaikkea nautinnollisen ruokavalion noudattamiseen.

Ani Kellomäki, kokki ja toimittaja

Sivun alkuun

Tilaa kirja Bookysta

"Pavelismeja" kaikille koville kimmoille: 

"Feminine does not equal sissy. Dispose of you pink Barbie weights. Say no to pink. See red!"

 "Kettlebells, brutish and romantic, are your escape from the dull world of lesser androgynous people into the alternate universe of real women and men who live on the edge."

Entinen Venäjän armeijan urheiluvalmentaja, nykyisin Amerikassa asuva kahvakuulaguru Pavel Tsatsouline on tehnyt harjoitteluoppaan naisille, jotka haluavat femme fatale´iksi. Pavelia pidetään yhtenä “kuumimmista” fitness-guruista Jenkeissä tällä haavaa, ja yhä useampi liikunnanharrastaja on ottanut treeniohjelmaansa kahvakuulat.

Pavelin oppaassa annetaan kolme erilaista kuukausiohjelmaa. Aloittelijoiden ja pidemmälle edenneitten ohjelmat sekä yhden kuukauden box squat –ohjelma, jonka jälkeen olet „reipas kuin kurkku“, kuten Pavel asian ilmaisee.

Itse aloitin tuolla box squat –ohjelmalla eli pyllähdyksillä, kuten niitä kutsun, jatkoin sitten aloittelijoiden ohjelman ja sen jälkeen olen jatkanut omin päin. Minulla on vielä pidemmälle edenneitten ohjelma läpikäymättä, koska haluan ensin hallita eräät liikkeet kunnolla ennen kuin siirryn seuraaviin.

Kahvakuulailun etuja voisin ylistää loputtomiin: se parantaa sydämen kuntoa ja lihaskuntoa, parantaa hapenottokykyä, polttaa rasvaa, lisää nk. coren eli mahan ja ristiselän seudun voimaa, ja mikä parasta: kahvakuulilla treenaamisesta tulee hemmetin hyvä mieli! Oman teoriani mukaan se vapauttaa onnellisuushormoneja aivoissa.

Pavelin kirja (ja DVD) ovat parasta johdatusta kahvakuulailun saloihin! 

Varpu Tavi, kirjailija ja terveysfriikki

Sivun alkuun

Tilaa kirja Bookysta

Ratkaisu diabeteksen hoitoon

Tämän kirjan pitäisi olla pakollista luettavaa kaikille diabeetikkoja hoitaville.

Bernsteinin tutkimustulosten mukaan todellinen ongelma sokeritautisten ruokavaliossa ovat hiilihydraatit. Eivät pelkästään verensokeria nopeasti kohottavat hiilihydraatit, vaan ylipäätään liian suuret määrät hiilihydraatteja. Bernstein perustelee väitteensä selkeästi: hiilihydraatit ovat pääasiassa glukoosimolekyyliketjuja. Mitä lyhyempi ketju, sitä makeampi maku. Jotkin näistä ketjuista ovat pidempiä ja monimutkaisempia, mutta siitä huolimatta ne ovat kaikki elimistössä vain sokeria, sen jälkeen kun elimistö on ne aineenvaihdunnassa käsitellyt. On aivan sama, syötko terveellisintä ja rouheisinta täysjyväleipää tai perunamuusia tai juotko Coca-Colan: niiden vaikutus verensokeritasoon on viime kädessä sama. Verensokeri nousee nopeasti.

Vaikka tämän jälkeen tuntuisi johdonmukaiselta, että Bernstein suosittelisi diabeetikoille täysin hiilihydraatitonta dieettiä, hän ei niin tee. Hän lisää ruokavalioon vähähiilihydraattisia kasviksia, jotka eivät ole makeita tai sisällä tärkkelystä.

Varpu Tavi, kirjailija ja terveysfriikki  

Sivun alkuun

Tilaa kirja Bookysta

Ian Marber & Vicki Edgson: Ruokatohtori (WSOY, 2006)

Ruoka terveyden lähteenä ja lääkkeenä 

Englantilaiset ravitsemusterapeutit Ian Marber ja Vicki Edgson ovat tehneet uudistetun painoksen suositusta Ruokatohtori-kirjastaan. Kirjan johdanto-osa alkaa elämäntapakyselyllä, jossa jokainen voi kartoittaa tämänhetkistä terveys- ja ravitsemustilannettaan. Sen jälkeen kerrotaan sadasta terveellisestä huippuruoasta ja vitamiineista, kivennäis- ja hivenaineista. 

Ensimmäisessä osassa kerrotaan energiasta ja tunteista. Miten ravinnolla voidaan lisätä energiaa ja hoitaa masennusta ja stressiä.Toisessa osassa ohjeistetaan ruokavaliohoitoon erilaisissa sairauksissa ja niiden ennaltaehkäisyssä. Siinä kerrotaan ruoista, joilla voi parantaa immuunipuolustustaan, tulehdusta elimistössä sekä ennaltaehkäistä sydän- ja verisuonisairauksia ja syöpää.

Kokonaisuutena kirja on hyvin antoisa. Vaikka siinä sorrutaankin epätieteellisyyteen ja epätäsmällisyyteen, kun esimerkiksi kerrotaan jonkun tietyn ruoka-aineen “puhdistavan verta”, ja joissakuissa yksityiskohdissa nykytutkimus (tai minä…) voi olla eri mieltä, kirja kuitenkin toimii silmien avaajana ja tietolähteenä sellaiselle, joka haluaa ruokavalionsa tukevan parasta mahdollista terveyttä.

Varpu Tavi, kirjailija ja terveysfriikki

Sivun alkuun

Tilaa kirja Bookysta

Amerikkalaisen ruokapyramidin laadintaa johtaneen (ja sittemmin pettyneenä ja petettynä virastaan eronneen) tohtori Luise Lightin kirjassa esitetään perustieto terveellisestä ruokavaliosta. 

Lightin laatima terveellinen ruokapyramidi muistuttaa läheisesti Laihdu ilman nälkää –kirjassa esitettyä  ruokapyramidia (joka laadittiin ennen Lightin kirjan ilmestymistä; tämä osoittaa vain, että uusimman tutkimustiedon mukainen ja kaupallisista kytköksistä vapaa ravitsemustieto on yhdenmukaisilla linjoilla).

 Lightin kirja on selväjärkinen ja selkeä ravitsemusohjeissaan; sen jännittävintä antia on kuitenkin hiuksia nostattava kertomus siitä, miten kaupalliset edut jyräävät  kansanterveydelliset tavoitteet, kun virkamiehet ja poliitikot päästetään ja elintarviketeollisuuden lobbaajat  muokkaamaan ravitsemussuosituksia. Tämän kirjan luettuasi siniset silmäsi eivät enää ole entisellään, vaan ymmärrät, mitä ravitsemussuosituksissa tapahtuu Suomessakin.

Varpu Tavi, kirjailija ja terveysfriikki

 Sivun alkuun

Tilaa kirja Bookysta

Uusinta Schwarzbeinia

Helppo, hölynpölyä kaihtava viisiportainen ohjelma terveyteen ja normaalipainoon. Hormoneihin erikoistunut lääketieteen tohtori Diana Schwarzbein on muokannut näkemyksensä selkeäksi ohjelmaksi.

Kolmannessa kirjassaan Diana Schwarzbein on tiivistänyt ja yksinkertaistanut sanomansa selkeäksi ohjelmaksi. Schwarzbeinin perusperiaatteethan ovat: 1. Sinun täytyy syödä hyvin, jotta solunrakennuksesi toimii, 2. Sinun täytyy ensin tulla terveeksi pudottaaksesi painoa, ei pudottaa painoa tullaksesi terveeksi.

Kirjassa käsitellään kaikki Schwarzbeinin metodin kulmakivet, viisiportainen tie terveyteen:

Terveellinen ravitsemus, stressin hoito, stimulanteista vierottuminen, järkevä ja kohtuullinen kuntoilu, hormonikorvaushoito (jos tarpeen). Nämä on esitelty edellisessäkin, mutta tässä ne tulevat helposti omaksuttavassa muodossa, voit esimerkiksi oirelistoista tutkia, mikä hormoni sinulla saattaisi olla pahiten pois tasapainosta.

Schwarzbein käsittelee paljon ikääntymistä tässäkin kirjassaan. Hänen mukaansa ikääntymista on kahdenlaista: geneettisen perimän muovaamaa ja aineenvaihdunnallista. Aineenvaihduntaan ihminen voi vaikuttaa antamalla soluille parhaan mahdollisen tuen rakennus- ja uusiutumisprosesseihinsa. 

Ylipäätään Schwarzbeinin metodin päämääränä on kaikinpuolisen terveyden saavuttaminen, painonpudotus tulee sivutuotteena. Hän kirjoittaa ihmisten pakkomielteisestä asenteesta painoon ja liikuntaan. Pakkomielle johtaa kehon rääkkäämiseen ja terveyden tuhoamiseen, ei suinkaan siihen mihin pyritään, terveyteen ja hoikkuuteen. 

Uusimmassa kirjassaan Schwarzbein kritisoi kaikkia dieettejä. Ne ovat hänen mukaansa tuomittuja epäonnistumaan, myös vähähiilihydraattiset.

Varsinaisesti uutta tässä kolmannessa kirjassa (tiiviyden ja entistä paremman ymmärrettävyyden lisäksi) on lisäravinteiden perusteellisempi esittely, hormonikorvaushoitojen tarkka käsittely sekä hiilihydraattien määrä. Schwarzbein on muokannut ruokavaliostaan mediumkarpin, hän on nostanut hiilihydraattien vähimmäismäärän 60 grammasta 120 grammaan. Tämä 120 g jaetaan päivän aterioille tasaisesti.  Ilmeisesti nosto on tehty viime tingassa, koska hiilihydraattiruokien annoskokolistoissa edelleenkin annetaan annokset 15 gramman mukaan (aikaisempi Schwarzbeinin suositus oli aineenvaihduntansa pahimmin sotkeneille 7,5 g välipaloilla ja 15 g aterioilla).

The Program sisältää siis: johdannon Schwarzbeinin metodiin, 5-portaisen ohjelman ja selkeät ohjeet ravitsemukseen, stressin hoitoon, stimulanteista vierottautumiseen, liikuntaan ja hormonikorvaushoitoon. Lisänä tulevat lisäravinteet eri ryhmille.

Schwarzbeinin kolmas kirja sopii sinulle mitä parhaimmin esimerkiksi silloin , jos Atkins ei ole toiminut, tai haluat ryhtyä hyväkarpiksi, ja hiilihydraattien sietokykysi on hyvä. Muille suosittelen edelleenkin eniten Schwarzbeinin toista kirjaa (The Transition).

Varpu Tavi, kirjailija ja terveysfriikki

Sivun alkuun

Tilaa kirja Bookysta

Schwarzbeinin ensimmäinen

Yksi tärkeimmistä karppiguruistani on Diana Schwarzbein. Suosittelen hänen kirjojensa lukemista kaikille, jotka haluavat hiukan syvällisemmin perehtyä terveelliseen ravitsemukseen. Olen lukenut hänen kaikki kirjansa neljään kertaan, enkä ole vieläkään tyhjentänyt niiden koko antia. 

Ensimmäisessä kirjassaan The Schwarzbein Principle Schwarzbein kertoo lähes kaiken olennaisen hormonien tasapainosta, hyvistä rasvoista ja low fat –ruokavalioiden epäterveellisyydestä. 

Schwarzbeinin mukaan pitkään jatkunut korkea insuliinitaso synnyttää useita ketjureaktioita ihmisen elimistössä solutasolla. Korkean insuliinitason synnyttäjiä ovat vähärasvainen, runsashiilihydraattinen ruokavalio, laihduttaminen, stressi, alkoholi, tupakka, kofeiini, aspartaami, anaboliset steroidit, huumeet ja liialliset lääkitykset, liikunnan puute sekä liiallinen tai tarpeeton kilpirauhashormonin korvaushoito. Häiriintynyt insuliinin tuotanto sotkee kaikki muut hormonaaliset toiminnot elimistössä. Esimerkiksi naisilla korkeat insuliinitasot johtavat lisääntyneeseen testosteronin määrään, mikä puolestaan heikentää estrogeenejä, mikä johtaa ovulaation poisjäämiseen ja vähentyneeseen progesteronin tuotantoon. Häiriintynyt insuliinitasapaino johtaa myös kohonneisiin adrenaliinin ja kortisolin tasoihin, mikä tarkoittaa, että insuliiniresistentillä on jo kolme hormonia poissa tasapainosta. Ajan mittaan kaikki hormonien epätasapainot johtavat sairastumiseen.

Varpu Tavi, kirjailija ja terveysfriikki

Sivun alkuun

Tilaa kirja Bookysta

Tämä on erityisen suositeltava kirja varsinkin meille keski-ikäisille naisille. 

Schwarzbeinin toisen kirjan The Schwarzbein Principle II – The Transition teemana on siirtymävaihe terveyteen ja onnistunut ikääntyminen. Onnistuminen ikääntymisessa saattaa kuulostaa hassulta, muttä hän tarkoittaa sillä ikääntymisprosessien kontrolloimista ravitsemuksella ja muilla sellaisilla elämäntavoilla, jotka saattavat elimistön toiminnot tasapainoon ja mahdollistavat terveen ja pitkän elämän.

Ravitsemuksella on Schwarzbeinin mielestä keskeinen rooli solujen korjaantumisessa. Hormonit puolestaan säätelevät kaikkia niitä kemiallisia reaktioita, joita keho käy läpi korjaantuessaan. Ruoka vaikuttaa suoraan hormonitoimintaan, siksi on tärkeää tietää, mitä syö.

Kun ihminen omaksuu uusia, terveitä elämäntapoja, hänen elimistönsä alkaa käydä läpi siirtymävaihetta, jossa keho alkaa korjata vahinkoja, joita huonot elämäntavat ovat aiheuttaneet. Siirtymävaihe jakaantuu neljään alavaiheeseen: aloitus-, paranemis- ja rasvanpolttovaiheeseen sekä tilaan, jossa ihminen on parantunut. Siirtymävaiheen pituus riippuu siitä, kuinka pahasti elimistön hormonitoimintatoiminta on sekaisin. Kaikilla on kuitenkin mahdollisuus saavuttaa terveys ja elinvoima. 

Tässä teoksessaan Schwarzbein esittää aineenvaihduntatyyppien luokittelun, jonka mukaan jokainen voi päätellä, mihin ryhmään kuuluu ja minkälaisen ruokavalion ja paranemisohjelman tarvitsee. 

Varpu Tavi, kirjailija ja terveysfriikki

Sivun alkuun

Kirjan painos on loppuunmyyty, mutta jos haluat sen, kysele vaikka kirppikseltämme, jos joku haluaisi luopua omastaan!

Harvardin ruokavalio

Walter Willett on yksi maailman johtavista ravitsemustieteilijöistä. Hän johtaa maailman laajinta ja pitkäkestoisinta ravitsemus-ja terveystutkimusta, nk. Sairaanhoitajatutkimusta (Nurses´Health Study), jossa seurataan 121 000 sairaanhoitajan terveydentilaa. Tällä tilastollisella otannalla voi jo väittää jotakin!

Willett varoittaa erittäin painokkaasti vähärasvaisista ja runsashiilihydraattisista dieeteistä. Hänen mukaansa vähärasvainen ja runsashiilihydraattinen dieetti on pahin mahdollinen ihmiselle, joka on ylipainoinen, eikä harrasta liikuntaa. Sairaanhoitajilla tehdyn terveyden seurantatutkimuksen tulosten mukaan niillä naisilla, jotka noudattivat runsashiilihydraattista ja vähärasvaista ruokavaliota, ilmeni muita enemmän sydänsairauksiin usein johtavia oireita, kuten HDL-kolesterolin ja triglyseridiarvojen huononemista, puhumattakaan korkeammista verensokerin ja insuliinin tasoista.

Willett esittää, ettei ole olemassa yhtä ainoaa terveellistä ruokavaliota. Vaihtoehtoja ruokavalioksi on useampia, erot voivat olla kulttuurisia tai yksilöllisiä, mutta yksilön terveyden kannalta ne voivat olla ihan yhtä hyviä. Harvard-ruokavaliossa on hahmotettu yleiset suuntaviivat terveelliselle syömiselle. Ruokavalion perusta on ravitsemuksessa ja terveydessä, eivätkä siihen ole vaikuttaneet mitkään kaupalliset tai poliittiset tahot. Tätä ruokapyramidia myös uudistetaan sitä mukaa kuin ravitsemustieteessä saadaan uusia, riittävän laajasti ja luotettavasti hankittuja tutkimustuloksia. Laihdutusdieettinä Harvardin ruokavaliota voi käyttää rajoittamalla kaloreitten saantia, Willettin kirjassa annetaan ohjeita, miten malliruokalistoja kevennetään, jos halutaan laihtua.

Varpu Tavi, kirjailija ja terveysfriikki

Sivun alkuun

Oppaan hinta on 3 euroa + toimituskulut ja sen voi tilata
Vanhustyön keskusliitosta

Ikääntyneen ravitsemusongelma on usein liian vähäinen energian- ja ravintoaineiden saanti. Asiasta on hyvin ikävää tilastotietoakin – jopa kolmannes laitosvanhuksista on aliravittuja. 

Merja Suominen ja Susanna Kivistö ovat laatineet tervejärkisen oppaan, joka on ensisijaisesti tarkoitettu hoitolaitosten henkilöille, mutta suosittelen oppaan lukemista kenelle tahansa, jolla on läheinen palvelutalossa tai vaikka vanhus asuisi vielä kotonaan. 

Muutama poiminta oppaasta: 

”Vanhainkodeissa, palvelutaloissa ja pitkäaikaisosastoilla asuvien ikääntyneiden ruokailussa tärkeintä on ruoan tuoma mielihyvä, virkistys ja sitä kautta elämänlaadun koheneminen.” 

”Ruokailutilanteet ovat usein päivän kohokohtia”

”Tärkeimmät ruoan ominaisuudet ovat ruoan hyvä maku ja sopiva rakenne.” 

”Suolan ja mausteiden hieman runsaammalla käytöllä voidaan parantaa ruoan maistuvuutta ja sitä kautta ruokahalua.”

 ”Monilla vanhainkodeissa ja vuodeosastoilla asuvilla ikääntyvillä on huono ruokahalu. Tällöin tulee erityisesti huolehtia siitä, että pienestäkin määrästä ruokaa saadaan riittävästi energiaa.”

”Puurot voi keittää täysmaitoon ja puuroon lisätään voisilmä”

 ”Paistetut silakat, muikut ja suolasilli kuuluvat usein mieliruokiin. Tarjottavan lihan tulee olla riittävän pehmeää ja  sen on hyvä sisältää rasvaa.” 

”Ensisijaisesti noudatetaan ikääntyneen omaa toivomusta rasvan laadusta.”

Anja Nysten, diplomi-insinööri   

Sivun alkuun

Tilaa kirja Bookysta

Yrtteihin liittyen on mitä herkullisimpia ruokaohjeita: fenkolin makuinen graavilohisalaatti, mansikka-limesalaatti, rosmariinijuusto, rakuunakana… 

Jo pelkästään kirjan selaaminen ilahduttaa mieltä. Kirjan teksteistä ja kuvituksesta välittyy tekijän asenne ruoanlaittoon 

”Kaikkein tärkeintä ruoanlaitossa on mielihyvä”  Von Knorring puhuu konstailemattoman, hyvänmakuisen ja tuoreen ruoan puolesta. 

Anja Nysten, diplomi-insinööri

Sivun alkuun

Tilaa kirja Bookysta

Snapsit ja jälkiruokaryypyt voi maustaa aivan itse. 

Miltä kuulostavat: Sydämen ilo, Saarenmaan katajainen, Mintturyyppy punotukseen, Ryyppy surumielisyyteen, Hieno ruokahaluryyppy, Kesäinen tervetuliaisryyppy, Menninkäisryyppy tai Matti-sedän sydämenvahvistaja? 

Matti J. Särömaa on kerännyt mittavan kokoelman ohjeita viinan maustamiseksi yrteillä, marjoilla ja mausteilla. Perinteisten ja uusien maustamisohjeiden lisäksi kirjassa on mukana myös vanhan kansan uskomuksia ja viisautta.  

Mielenkiintoisten tarinoiden ja ohjeiden lisäksi kirjassa viehättää Särömaan rehellisyys, kuten mustikkasnapsin Huckleberry Finnin ohjeessa: ”Maku on ”mielenkiintoinen”, kuten koemaistajani havainnoi.” 

Särömaa kirjastaan: ”Kirjani on tarkoitettu vanhemmille kokeilijoille ja keksijöille, ei siis lasten käsiin tai patajuopoille. Voisi pikemminkin väittää, että tämän teoksen tarkoitus on vähentää alkoholin kulutusta. Täysipainoisen yrttijuoman kypsyminen kun saattaa kestää viisikin vuotta.”

Anja Nysten, diplomi-insinööri

Sivun alkuun

Tilaa kirja Bookysta

Udo Erasmus: Parantavat ja tappavat rasvat

Udo Erasmus on rasvoihin erikoistunut ravitsemustieteen tohtori, joka kiinnostui rasvoista altistuttuaan ympäristökemikaaleille aiemmassa työssään. Lääkärit eivät luvanneet Erasmukselle muuta kuin hidasta rappeutumista kohti kuolemaa, mutta hän ei suostunut alistumaan toivottomuuteen. Erasmus ryhtyi omin päin tutkimaan asioita ja päätyi parantamaan itseään terveellisillä rasvoilla. Hän onnistui parannustyössään, ja kiertää  nykyisin ympäri maailmaa luennoimassa rasvojen terveysvaikutuksista  (ja markkinoimassa omaa rasvasekoitustaan). 

Erasmuksen kirja on ehdoton luettava kaikille, jotka haluavat perehtyä rasvoihin todella syvällisesti – ja myös kestävät toisinajattelijan… Tällä kertaa toisinajattelua esiintyy  SEKÄ suhteessa virallisterveelliseen ETTÄ suhteessa moniin vähähiilihydraattisiin guruihin.

Mutta vaikka olisi kuten minä, joka en jaa Erasmuksen ajatuksia tyydyttyneestä rasvasta, enkä rasvan kokonaismäärästä ruokavaliossa, tämä rasvakirja on todella antoisa. En ole missään toisessa kirjassa nähnyt yhtä perusteellista rasva-aineenvaihdunnan esittelyä (ison osan hän on onnistunut esittämään niin kansantajuisesti, että minäkin ymmärsin), enkä yhtä kattavaa erilaisten rasvojen ja niiden ominaisuuksien esittelyä.

Useimmat lukemani asiantuntijat tyytyvät esittämään tiukan mustavalkomallin, joka yksinkertaistaa asioita aivan liian rankasti. Erasmus painottaa, että kannattaa suhtautua varoen liian yksinkertaisiin totuuksiin, kuten esimerkiksi kookosöljyn autuaaksitekevyyteen.

Tämä kirja oli taas yksi niitä, jotka luettuaan ei voi kuin todeta, että tieto lisää tuskaa. Nyt katselen uusin ja valaistunein “rasvasilmin”, miten kaupoissa säilytetään kasviöljyjä; luen niiden tuoteselosteessa, miten ne on valmistettu; tutkin minkälaiseen pakkaukseen ne on pakattu ja mikä niiden käyttöaika on; olen oppinut haistamaan härskiintyneet öljyt. Ennen uskoin että esimerkiksi pellavansiemenöljy vaan on niin pahanhajuista ja –makuista. Nyt tiedän käyttäneeni tietämättäni härskiintynyttä öljyä. Erasmuksen luettuani silmäni avautuivat myös huomaamaan, kuinka karppien rasvankäyttö joskus aivan liian helposti rajoittuu pelkkiin tyydyttyneisiin rasvoihin, eli on menty ääripäästä toiseen.

Erasmuksen teoksessa ei kuitenkaan nimestään huolimatta käsitellä pelkästään rasvoja. Siinä on myös hyvin antoisat luvut terveyspolitiikasta ja  kokonaisvaltaisesta terveyskäsityksestä. Yhtä syvälliseen terveysajatteluun olen aiemmin törmännyt vain Aki Loikkasen teksteissä. Erasmus edustaa niin kutsuttua ortomolekulaarista parannustietoa, jonka tunnetuin edustaja lienee C-vitamiinin puolestapuhuja Linus Pauling.

Tiesitkö, että liika sokeri elimistössä muuttuu lähinnä tyydyttyneeksi rasvaksi kehon rasvavarastoon? Tiesitkö, että on olemassa sellaisia kuin “aivoproteiinit”?  Tiesitkö miten monikäyttöisiä ovat käärmeöljy ja neem-öljy? Tiesitkö, mitkä kaksi avainta ovat tärkeimmät terveyden ja paremman elämänlaadun saavuttamiseksi?

Mikäli et tiennyt, osta ja lue Erasmuksen rasvaraamattu!

Teksti: Varpu Tavi, kirjailija ja rasvafriikki

Sivun alkuun

Tilaa kirja Bookysta

Anthony Colpo: The Great Cholesterol Con

Suuri kolesterolihuijaus

 Colpon kirja monella tapaa jännittävä. Ensinnäkin -  toisin kuten lukuisat muut ravitsemuksesta kirjoitetut kirjat – se on hyvin ja hauskasti kirjoitettu. Mutta vaikka teksti tempaa mukaansa, kaltaiselleni kriittiselle lukijalle oli suuri helpotus havaita, että ajatukset perustellaan loogisesti ja tiukoilla tutkimusfaktoilla; jokaiseen väitteeseen löytyy lähdeviite, joka myös pitää paikkansa. Tutkin kokeeksi muutaman lähteen. Kaikki gurut eivät selviä yhtä puhtain paperein lähdeviitteissään, eivätkä kaikki vaivaudu niitä edes merkitsemään. Colpolla lähdeviitteitä on yli 1400. Hän on myös lukenut tutkimukset kokonaan, ei vain yhteenvetoja, niinpä hän pystyy osoittamaan lukuisia epäjohdonmukaisuuksia ja vaiettuja asioita kolesterolitutkimuksessa.

Colpo käy läpi kolesterolitutkimuksia ja rasvahypoteesia analyyttisesti ja armottoman loogisesti. Hän osoittaa selkeitä harhautuksia, virhepäätelmiä, peittely-yrityksiä, korruptiota jne. Hänen tinkimätön rehellisyytensä ja kaikista kytköksistä vapaa riippumattomuutensa käy ilmi viimeistään siitä seikasta, että hän myöntää myös ristiriitaisia tutkimustuloksia sekä kunnolla tehtyjen tutkimusten omalle kannalleen vastakkaisia tuloksia.

Colpo osoittaa, että julkisuudessa on tarkoituksella manipuloitu tosiasioita, kun väitetään, että sydänsairauksien määrä on laskenut valistustoiminnan ansiosta. Tilastot osoittavat, että sydänkuolemien määrä on laskenut. Sydänsairauksiin sairastutaan koko ajan entistä enemmän. Joten ennaltaehkäisevä valistus on epäonnistunut, sen sijaan lääketiede on kehittynyt ja pystyy pelastamaan yhä useampia sairastuneita.

Kun Colpo on osoittanut, ettei kolesterolikeisarilla ole vaatteita, hän jatkaa seulomalla uusimman tutkimuksen sydän- ja verisuonisairauksista. Australialaisen Colpon  kautta sain minäkin tietää Suomessa tehdyistä tutkimuksista, joissa stressi on todettu tärkeäksi sydänsairauksien syyksi. Suomessahan me saamme kuulla vain kolesterolista ja kovista rasvoista.

Muita sydänsairauksien syitä ovat liikkumattomuus, tupakointi, korkea verensokeri, transrasvat ja elimistön tulehdustilat. Colpo käy läpi lukuisia tutkimuksia näistä tekijöistä, ja tekee lopuksi yhteenvetona oman terveyttä edistävän ruokavalion suosituksensa, jonka pohjaa kaikkeen lukemaansa. 

Onneksi Colpo ei kuitenkaan onnistunut vakuuttamaan minua ihan jokaisessa yksityiskohdassa, muuten olisin jo kokenut kriittisyyteni kärsineen ja itseni manipuloiduksi.

Teksti: Varpu Tavi, kirjailija ja kolesteroliskeptikko

 Sivun alkuun

Tilaa kirja Bookysta

Syömisongelmien yhteydessä olemme yleensä tottuneet puhumaan anoreksiasta ja bulimiasta. Pakonomainen ylensyönti on jäänyt vaille sille kuuluvaa huomiota ja kannanottoa. Terapeutti Irene Kristeri kirjassaan Tunteet ja syöminen kertoo ruokariippuvuudesta ja avaa muutenkin riippuvuuden olemusta. Hän lähestyy asiaa puhtaasti psykologisesta näkökulmasta mutta erittäin ihmisläheisesti. Ruoka ei ole ylensyöjän ongelma vaan tunteet ja ruoka on vain keino hallita niitä. Kyseessä on erittäin hankala riippuvuus, sillä syömistä ei voi lopettaa kuten tupakanpolton.  

Kirjassa Irene Kristeri antaa piut paut laihuusnormeille ja BMI-taulukoille. Ihmisen tulee olla itsensä kokoinen. Voi olla myös pullea tai jopa lihava, mutta jos on itsensä kokoinen, on myös itseensä tyytyväinen ja sinut itsensä kanssa. Kuitenkin Kristeri kysyy:” Voiko joku sanoa, ettei yli sata kiloiseksi itsensä syönyt nainen tee pahaa itselleen? Vaikka hän kuinka yrittäisi uskotella, ettei hän välitä miltä näyttää, ei uimahalleissa ja rannoilla näitä naisia paljoa näe. Kuinka moni mies haluaa niin ison mahan, ettei näe sukuelimiään kuin peilistä?” Huutia saavat myös laihdutuskuurit. ”Jokaiseen laihdutuskuuriin sisältyy ajatus, etten kelpaa tällaisenaan. Minun on laihduttava, että kelpaan itselleni ja muille.”  

Irene Kristeri puhuu paljon suunnälästä, joka ei ole todellista nälkää kuten vatsan nälkä. ”Jostain olemme oppineet, että kun tunnemme jotain, meidän on tehtävä jotain. Me ongelmasyöjät kuvittelemme, että jos emme syö kun olemme ahdistuneita, meidän täytyy sen sijaan tehdä jotain muuta.” Tämä yleensä johtaa vain riippuvuudesta toiseen.  

Kirjassa Irene Kristeri kertoo myös lyhyesti omasta ajastaan kun ei ollut itsensä kokoinen ja, lohdullista kyllä, hän kertoo kuinka itsekin sortuu rakastamaan ruualla lapsiaan, etenkin poikiaan.  

Mielenkiintoisimpina ja hauskimpina pidän Kristerin ajatuksia hänen ruotiessaan median luomista mielikuvista: ”Oletko koskaan laskenut kuinka monta ruokamainosta mahtuu mainoskatkoon? Myös niissä tarjotaan ruokaa taivaallisena perheen yhdistäjänä. Harvoin mainoksissa on kyse varsinaisesta nälän tunteeseen syömisestä. Niistä saa vaikutelman, että mikään asia ei tunnu hyvältä, ellei siihen liity syöminen.”

Kristerin mielestä syyt ruokariippuvuuteen löytyvät lapsuudesta, tosin hän ei halua lähteä etsimään syyllisiä, sillä itse syyt ulottuvat loputtomasti sukupolvissa ja kulttuurissamme taaksepäin. Tärkeintä parantumiselle olisi pyrkiä katkaisemaan sukupolvien ketju ja pienentää taakkaa omille lapsilleen. Kristeri kuitenkin kysyy ”Haluatko oikeasti parantua?” Kristerin mukaan riippuvuudesta ei pääse eroon sillä, että tiedostaa ongelman. Se on myös elettävä läpi. Terapeutti, ystävä, sielunhoitaja tai kohtalotoveri on tarpeen varsinkin silloin, kun on käytävä käsiksi oman arvottomuuden ja huonommuuden tunteisiin. Täysin terveeksi ei kukaan tule koskaan. Mutta eheytyessään ihminen voi tulla yhä enemmän omaksi itsekseen ja oppia elämään tässä ja nyt, pakenematta minnekään, Irene Kristeri sanoo.

Joka kerta kirjan luettuani löydän itsestäni jotain uutta. Kristerin valottavien potilaskertomusten myötä olen oppinut tiedostamaan sen tunteen mikä minulle aiheuttaa ahmimista, niin naurettava kuin tuo tunne joissain tilanteissa on. Kirjan miinuksena on lopussa kerrotun jo vuosia järjestettyjen Tunteet ja syöminen-kurssien sisältö ja tavoitteet. Kuitenkaan minkään näköisiä yhteystietoja ei anneta, eikä niitä netistäkään tuntunut löytyvän.  

Suosittelen lämminhenkistä, helppolukuista ja ajoittain humorististakin kirjaa kaikille tunnesyöpöille ja heidän lapsilleen sekä puolisoilleen.  

Heidi Kannisto, hiilihydraattiriippuvainen tunnesyöppö

Mielenkiintoinen Irene Kristerin haastattelu kirjan tiimoilta

 Sivun alkuun

Vähähiilihydraattinen klassikko

Aina kun näen höpöjuttuja siitä, että vähähiilihydraattinen ruokavalio olisi uusi muotidieetti, ihmettelen, mihin on kadonnut historian tuntemus tästä maasta?

William Bantingin kirjoitus “Letter on Corpulence”  (Kirjoitus tukevuudesta) ilmestyi jo vuonna 1869. Siihen aikaan kukaan ei ollut kuullutkaan vähärasvaisesta laihdutusdieetistä, mutta sitä huolimatta Banting koki paljon arvostelua. Nimensä historiaan William Banting jätti englannin (to bant) ja  ruotsin kieleen (banta). Hiilihydraattitietoiset ruokavaliot alkavat kirjoitetun historiansa hänen teoksestaan. Herrasmies Billin arvostelijat uskoivat silloiseen viralliseen koululääketieteeseen, jonka mukaan hiilihydraatit ja rasvat paloivat  keuhkoissa tuottaakseen lämpöä, ja niitä kutsuttiin  ”hengitysruoiksi”. Lääkärit olivat vakuuttuneita siitä, että proteiini ei lihota, vaan nuo hengitysruoat.

Seuraavaa vähähiilihydraattista klassikkoa maailma sai odottaa aina vuoteen 1964 (Atkins julisti omaa vallankumoustaan vasta yhdeksän vuotta myöhemmin).  Samana vuonna, kun Beatlesit levyttivät oman klassikkonsa A Hard Day´s Night, kaverukset Gardner Jameson ja Elliott Williams kirjoittivat oman klassikkonsa The Drinking Man´s Diet. Kustantajakseen he löysivät  Robert Cameronin, joka vielä tänä päivänäkin reilusti yli 90-vuotiaana elää iloisena, terveenä ja reippaana vähähiilihydraattisella Bacchusta - viinin ja juhlimisen jumalaa -  kunnioittavalla ruokavaliollaan.

”Oletteko koskaan kuullut dieetistä, jota on hauska noudattaa? Dieetistä, joka sallii teille kaksi martinia ennen lounasta, paksun pihvin reilusti Bearnaise-kastikkeella höystettynä – ja sen jälkeen voitte tehdä bisneksenne rentoutuneessa ilmapiirissä ja palata toimistoon ilman huolta, että olisitte lihonut puolta kiloakaan?”

The Drinking Man´s Diet pohjautuu Bantingin teokseen sekä Yhdysvaltojen ilmavoimien lentäjien dieettiin. Kirjan kirjoittajien mukaan lentäjien oli pysyttävä hoikkina, mutta heillä ei ollut varaa pilata hermojaan nälkäkuureilla.

Kirjoittajat ryhtyivät noudattamaan ruokavaliota innolla. Muutamassa viikossa heidän läheisensä, vaimot ja golfkaverit, alkoivat silmät pullistuneina tuijottaa, kuinka he kiristävät vöitään samaan aikaan, kun he silminnähden söivät ja joivat yhtä paljon kuin ennenkin ja nauttivat elämästään.

Jameson ja Williams julistavat: ”Olet todennäköisesti kärsinyt läpi yhden tai useamman niistä lukuisista kärsimysdieeteistä, joita nykyisin markkinoidaan. Ne luultavasti perustuvat tiukkaan kalorirajoitukseen, ja huolimatta kirjojen kansissa esiintyvistä hilpeistä kasvoista, niiden noudattaminen on silkkaa kärsimystä. Niinpä olet kohtalokkaan kysymyksen edessä. Toisaalta henkilökohtaiset ja sosiaaliset velvollisuutesi vaativat sinua syömään ja juomaan rentoutuneessa ilmapiirissä. Toisaalta terveytesi (tai niin olet kuullut valistajien kertovan) vaatii sinua ryhtymään nälkäkuurille, joka tekee sinut kiukkuiseksi ja epäsosiaaliseksi. Meidän dieettimme vapauttaa sinut tästä kohtalon kysymyksestä!”

Tämä Atkinsin ja Montignacin todennäköisesti innoittanut klassikko on ehdottomasti tilaamisen arvoinen. Tästä suosittelusta en hyödy minä (kuten en muistakaan suositteluistani), eivätkä foorumin ylläpitäjät. Mutta toivottavasti ennakkoluuloton kustantaja Robert Cameron ja kirjailijat (jos elävät) saavat hiukan martinirahaa!

ISBN 0-918684-65-X

http://www.abovebooks.com

TEKSTI: Varpu Tavi, hiilaritietoinen Bacchuksen palvoja

Sivun alkuun  

Yhteistä näille ruokavalioille oli se, etteivät ne sisältäneet lainkaan ravinteettomia ja jalostettuja ruokia, ja niissä kaikissa syötiin eläinperäisiä tuotteita sekä jonkin verran suolaa. Säilöntämenetelmiä olivat kuivaaminen, suolaaminen ja käymismenetelmät. Yhteistä oli myös se, että ruokavalio tarjosi lähes täydellisen suojan hammaskariesta ja sairauksia vastaan. 

Price seurasi, mitä tapahtui, kun perinteinen ruokavalio korvattiin modernilla eristyksissä eläneiden kansojen joutuessa kosketuksiin niin sanotun sivistyksen kanssa. Aiemmin terveet ja tervehampaiset ihmiset kehittivät kariesta, sairastuivat infektio- ja kroonisiin tauteihin sekä synnyttivät epämuodostuneita lapsia.

Price analysoi näiden luonnonvaraisten ruokavalioitten ravintosisällön, ja havaitsi, että ne sisälsivät vähintään neljä kertaa enemmän kivennäisaineita ja vesiliukoisia vitamiineja kuin nykyinen länsimainen ruokavalio. Vielä silmiinpistävämpi ero oli rasvaliukoisten vitamiinien kohdalla:  perinteiset ruokavaliot sisälsivät kymmenen kertaa enemmän A- ja D-vitamiineja sekä Pricen löytämää aktivaattori-X:ää. Price piti rasvaliukoisia vitamiineja avaintekijöinä terveellisessä ruokavaliossa. Ne toimivat muiden ravinteiden aktivoijina ja katalysaattoreina. Perinteisiin ruokavalioihin kuului runsaasti rasvaliukoisia vitamiineja sisältäviä ravintoaineita, kuten voi, sisäelimet, kala ja merenelävät, kananmunat ja eläinten tali. Aktivaattori-X-ainetta esiintyi ruoka-aineissa, joita luonnonkansat pitivät pyhinä, niin kuin maksassa ja muissa sisäelimissä, kalanmaksaöljyssä, mädissä ja niiden lehmien maidosta tehdyssä voissa, jotka ovat syöneet nopeasti kasvavaa kevät- tai syysheinää.

Pricen kirjassa on runsaasti kiinnostavia kuvia, joista näkee havainnollisesti, millaisiksi esimerkiksi hampaat muuttuvat modernin ruokavalion myötä. Jonkin verran kirjassa on toki vanhentuneita antropologisia näkemyksiä, kuten tutkielma rikollisten kasvonpiirteistä, mutta ne ovat hienossa kokonaisuudessa vain pikantti yksityiskohta. 

Tilasin vuodenvaihteessa Amerikan Amazonista tämän Euroopassa loppuunmyydyksi väitetyn kirjan. Hinnat vaihtelevat suuresti, itse tilasin kirjan luottokorttimaksulla Beheard_comista, ja kirja tuli viikossa. Kaikki sujui ihan moitteettomasti. 

Amazon.com

Kirjan pystyy tulostamaan ja lukemaan ilmaiseksi täältä.

Teksti: Varpu Tavi, kulttuuriantropologi ja henkinen tutkimusmatkailija

Tilaa kirja

Tunnustan heti alkuun, että kirjaesittelyni on puolueellinen. Aki Loikkanen on mielestäni nerokas ravitsemus- ja terveysfilosofi ja lääkäri (vaikka en noudatakaan H-Limit ruokavaliota, kuten en mitään muutakaan nimettyä suuntausta). Hänen omaperäisiä ideoitaan ja keksintöjään ovat toiset poimineet ja markkinoineet omissa nimissään, samaan aikaan kun Aki itse on jäänyt suurelle yleisölle tuntemattomaksi. H-Limit ruokavalioratkaisu -kirja ei varmastikaan tule muuttamaan tätä tilannetta, sen verran vaativa kirja on. Sitä ei todellakaan lueta yhdessä illassa kuin jotakin tajunnanvirtapamflettia ravitsemuksesta, vaan siihen pitää paneutua ajatuksella.

Aki Loikkanen on kehittänyt oman terveydellisen maailmankuvansa, jonka hän on ristinyt nimellä Sana´ki (sanus on latinan kielessä terve ja ki tai chi on maailmankaikkeuden kaikissa olennoissa ja esineissä perinteisen kiinalaisen näkemyksen mukaan virtaava energia).

Sana´ki näkemyksen mukaan pelkkä hyvinvointi eli oireettomuus ei yksinään merkitse terveyttä, vaan terveys on sitä, että keho ei sairastu eikä vanhene. Tämän näkemyksen mukaan nykyisen hyvinvoinnin lisäksi terveen elimistön on tulevaisuudessakin oltava terve. Näkemys on hyvin perusteltu, kun ajattelee esimerkiksi sitä aikapommia joka tikittää roskaruokaa syövien lasten elimistöissä.

Aki kirjoittaa: “Kokemus on osoittanut, että normaalilla eli tavanomaisella elämänkaarella keho tulee korjauskelvottomaksi 75-85-vuotiaana. Tavassamme elää, syödä ja tehdä valintoja on jotain, mikä aiheuttaa kehon sairastumisen normaalissa järjestyksessä. Maailman terveysjärjestöltä omaksumamme terveysmääritelmä on edistänyt normaaliutta. Mikäli haluamamme terveys on „fyysistä, henkistä ja sosiaalista hyvinvointia“, valitsemme samalla normaalin elämänkaaren ja normaalit sairaudet. Valinta tapahtuu usein siten, että emme tee tietoista valintaa (=elämme tavanomaisesti).“

Tästä seuraa johdonmukaisesti sana´ki periaatteen mukainen laadullinen terveystavoite. Sen mukaan terveysvalintamme tähtää juuri siihen, ettei keho sairastu eikä vanhene. Tavoitteeseen päästäksemme meidän on asetettava itsellemme henkilökohtainen terveystavoite (terveydellinen suoritustavoite) ja tehtävä sen mukaisia valintoja elämässämme. Akin lähtökohdat näille valinnoille ovat biologiset, niinpä ratkaisut valintoihin löytyvät konkreettisesti biologiselta tasolta. Sana´ki terveydellisen maailmankuvan filosofia perustuu siis ihmisen biologiaan (biokemiaan).

Sana´ki terveydellinen maailmankuva jakautuu seitsemääntoista osa-alueeseen. Tässä kirjassa käydään läpi niistä kuusi (odotan suurella mielenkiinnolla seuraavaa kirjaa, jossa toivon mukaan käydään läpi loputkin!). H-Limit tulee sanoista hexa (kuusi) ja limit (raja). Nimi viittaa siihen, että ruokavaliossa rajoitetaan kuusihiiliyhdisteitä eli siis rypälesokeria (glukoosia; eli selkokielellä tässä tarkoitetaan hiilihydraatteja). Nimessä on havaittavissa myös sanaleikki: sanan H englanninkielinen ääntämys on kuten sanan ´age´ eli ikä. Kyseessä on siis myös ruokavalioratkaisu, joka asettaa rajan ikääntymiselle.

H-Limit ruokavalioratkaisu -kirja on noin 770-sivuinen. Se jakautuu yhdeksään lukuun. Ensimmäisessä luvussa on lyhyt yhteenveto sana´ki -terveydellisestä maailmankuvasta. Toisessa luvussa esitetään johdatus yleisesti hyväksyttyyn lääketieteelliseen (YHL) näkemykseen terveydestä ja ravitsemuksesta. Kolmannessa luvussa käydään läpi sana´ki-maailmankuvan keskeisimmät vaihtoehtoiset käsitteet ja näkemykset. Luvussa neljä esitetään h-limit ruokavalioratkaisun perusteet, luvussa viisi vitamiini- ja kivennäisainetasapaino, luvussa kuusi ravinnon sulaminen ja ulostamistoiminta terveyden osa-alueena, luvussa seitsemän valkuaisaine-aineenvaihdunta, luvussa kahdeksan rasva-aineenvaihdunta ja luvussa yhdeksän ympäristön altisteet terveyden osa-alueena.

H-Limit on ketogeeninen ruokavalioratkaisu. Toisin sanoen siinä pyritään pysyvään ketoosiin, jota Aki tosin persoonalliseen tapaansa nimittää PAAVI-E-tilaksi. Rasvan osuus ruokavaliossa on 60-70%, hiilihydraattien 5-10% ja valkuaisaineista saadaan loput. Sana´ki ajattelun mukaan ihmiskeho ei tarvitse rypälesokeria (eli siis hiilihydraatteja) polttoaineena tai muutenkaan. Mutta pelkkä oikea makroravinnejakautuma ei kuitenkaan riitä, vaan H-Limitissä asetetaan myös mikroravinteille saantitavoitteet. Ihanne olisi, että nämä mikroravinteet saataisiin ruoasta, käytännössä se on nykyaikana vaikeata, vaikka kuinka kiinnittäisi huomiota monipuoliseen kasvisten ja marjojen syöntiin. Joudutaan siis turvautumaan pilleripurkkeihin.

H-limit ruokavalioratkaisu on kirjoitettu käsikirjan muotoon. Niinpä tietyt perusasiat toistuvat aina uuden otsakkeen alla, johon ne myös kuuluvat. Tämä tekee kirjan lukemisen raskaammaksi, mutta toisaalta rakentaa kokonaisuuden ymmärrettävämmäksi. Joka tapauksessa teos on ehdottoman suositeltavaa luettavaa kaikille, jotka haluavat pohtia ruokavalion ja terveyden suhteita syvällisemmin kuin muotigurujen helpon mustavalkoasettelun verran. 

Varpu Tavi, jonka terveystavoite on elää 96-vuotiaaksi täysissä ruumiin ja sielun voimissa ja kirjoittaa viimeinen kirja vielä 90-vuotiaana.

Tilaa kirja Bookystä edullisesti

Varpu Tavin ja Leena Hausbrandtin kirja osoitti jo oikeastaan ennen ilmestymistään tarpeellisuutensa.  Jokainen suomalainen on kuullut ja nähnyt painotettavan ennaltaehkäisevän terveydenhuollon tarpeellisuutta, mutta kirjan julkistamisen kynnyksellä alan ammattilainen – gynekologi – vakuutti televisiossa, että pilleripurkki on kuitenkin parempi vaihtoehto naiselle kuin luonnolliset rasvat.  Että se siitä ennaltaehkäisystä!

Ehkä on hyvä selvittää heti aluksi, että kirja-arvostelija kuuluu mitä suurimmassa määrin kirjan kohderyhmään, joten suhde kirjaan muuttui lukiessa hyvin henkilökohtaiseksi.  Suotakoon anteeksi 51-vuotiaalle arvostelijalle - tämä kirja-arvostelu on hyvin subjektiivinen näkemys.

Kirja kokonaisuudessaan on hyvän näköinen.  Vaikka asiaa onkin kannesta kanteen, niin ei sitä ainakaan voi nimittää kuivaksi teokseksi.  Taitto saa kaiken kaikkiaan korkean arvosanan ja lisäpisteitä tulee ennennäkemättömistä infopalkeista.  Lukijalle on tehty helpoksi erottaa tekstit, nettipalat ja kootut aihepiirit superruuista yms.  Teksti on myös kirjoitettu niin ymmärrettävästi, että kirjan ensimmäinen läpilukeminen sujui suht’ vauhdilla.  Yksityiskohtiin perehtyminen ottanee huomattavasti pidemmän ajan, niissä riittää pureskelemista vuosiksi eteenpäin.

Kirjan noin kahteensataan sivuun on mahdutettu käsittämättömän paljon asiaa.  Siinä oikeastaan on kirjan vahvuus – ja heikkous.  Asiat on pyritty käsittelemään niin kokonaisvaltaisesti – missä on onnistuttu hyvin – että se tekee kirjasta haavoittuvan.  Vaikka alun Lukijoille -kappaleessa kirjoittajat ovat selittäneet, että he ovat tarkoituksellisesti yksinkertaistaneet asioita, jotta ne olisivat ymmärrettäviä, niin toisinajattelijoille asioiden yksinkertaistaminen luo pohjaa lyödä takaisin.  Sillä yksi asia on varma, tämä kirja kokonaisuudessaan on iso ”töks” muurahaispesään, joka kantaa nimeä länsimainen lääketiede ja naistentaudit.  Jokainen menopaussia elävä, tai sen jo ohittanut nainen tietää, kuten kirjakin toteaa, että vaihdevuosista on tehty mystinen sairaus, jota pitää ehdottomasti hoitaa lääkkeillä.  Tämä kirja talloo varpaille, mutta tekee sen sivistyneesti. 

Aluksi perehdytään käsitteeseen menopaussi eri vaiheineen, sen tuomiin hormonivaihteluihin ja kremppoihin, mitä niistä seuraa tai voi seurata.  Netistä poimitut esimerkit kertovat koruttomasti, kuinka kouriintuntuvasti vaihdevuodet voivat vaikuttaa naisen elämään.  Ensimmäisessä kappaleessa katkaistaan jo monelta vanhalta uskomukselta ja myytiltä siivet, omilla valinnoillamme voimme vaikuttaa elämisemme laatuun. 

Kirjan sisältö soljuu tästä eteenpäin hyvin loogisesti.  Ensin pureudutaan ruokavalioon, sen jälkeen liikuntaan, ja siitä eteenpäin otetaan tarkastelun alle niin luontaiset hoidot kuin synteettiset hormonikorvaushoidotkin.  Itse olen tähän päivään asti sujuvasti saanut kierrettyä sekä aromaterapiat että yrttihoidot, mutta kirjan teksti pysäytti miettimään.  Molemmat terapiamuodot ovat vanhoja, eivät ehkä täällä pohjolassa (ainakaan tässä mittakaavassa), mutta muualla kyllä.  Ei niiden vaikutusta voi ohittaa olankohautuksella.  Päätin käydä ainakin kokeilemassa ao. hoitomuotoja, ja esittää mielipiteeni hoidoista vasta kokeilun jälkeen. 

Minulle nousi kaikkien myyttien esikuvaksi kappale, missä kirjoitettiin aasialaisnaisista ja heidän olemattomista vaihdevuosistaan.  Tai niinhän meille on kerrottu.  Kerrottu niin suurena totuutena, ettei sen kyseenalaistamista ole edes vaivauduttu miettimään.  Höpöhöpöksi osoittautui sekin totuus.  Aasiassa naisten vaihdevuodet ovat olleet ja ovat vieläkin jopa suurempi tabu kuin lännessä.  Asiasta puhumattomuus on antanut vaikutelman, etteivät aasialaiset sisaremme kärsi lainkaan menopaussin mukanaan tuomista oireista.  Kyllä kärsivät, joten tämän myötä tippui pohja monelta markkinamiehen puheelta.

Kirjan sisältö on älykkäästi rakennettu.  Se huipentuu viimeisen kappaleen ohjeisiin, kaikki on mielestä kiinni ja mieleen voimme vaikuttaa itse.  Kyllä varmasti jokainen sen pohjimmiltaan ymmärtää, mutta ihminen on niin jännästi rakentunut, että jos vain voimme kipata syyt toisten harteille, niin kyllä me sen teemme.  Ymmärtämätön puoliso, nihkeä esimies, typerät asiakkaat ja itserakkaat kollegat voi aina esittää tekosyinä olla tekemättä muutosta oman itsensä kanssa.  Me kuitenkin itse ensisijaisesti päätämme, mitä me oman itsemme kanssa teemme. 

Lopussa on sivukaupalla lähdetietoja, siististi jaoteltuna vastaamaan kirjan otsikointia.  Hyvä!  Toivottavasti nämä hiljentävät ainakin hetkeksi ne toisinajattelijat, joille Nainen parasta vuosikertaa edustaa epätieteellistä humpuukia.  Jos vaikka saataisiin nostettua luonnollinen ravinto ja riittävä liikunta samalle viivalle pilleripurkin kanssa ensimmäiseksi kokeilun arvoiseksi hoitomuodoksi tuiki tavalliseen elämänvaiheeseen, vaihdevuosiin.

Kirjasta kiittäen.

Outi Piisi-Putta, vaihdevuosia elävä nainen

KOOLLA ON VÄLIÄ - LIHAVUUS, RUUMISNORMIT JA SUKUPUOLI 

Tilaa kirja Bookystä edullisesti

Rakenteellisesti kirja on helppokäyttöinen; jokainen artikkeli on selvästi oma itsenäinen kokonaisuutensa, joka liittyy muihin vain siinä mielessä, että käsiteltävä aihepiiri on sama, eli lihavuus jollain tasolla. Lukija voi siis sisällysluettelon perusteella valita helposti luettavakseen juuri itseään kiinnostavat artikkelit. Kirjoitukset käsittelevät lihavuutta monista eri näkökulmista, joista osa on varsin marginaalisia. Viite- ja lähdeluettelot ovat jokaisen artikkelin perässä mikä helpottaa niihin tutustumista. Lähteitä on käytetty kiitettävästi, esimerkiksi 29 sivun johdannon jälkeen on seitsemän sivua lähdeviitteitä.

Kirja takakannessa kysytään: Miksi lihavia saa edelleen parjata? Miksi lihavuuden oletetaan kertovan ihmisen henkisestä ja moraalisesta heikkoudesta? Miten löytää tapoja luovia ruumisnormien ristipaineessa? Yhteenkään näistä kysymyksistä kirjan artikkelit eivät vastaa, eivät edes yritä vastata. Artikkeleiden tarkoitus lienee pikemminkin herättää ajatuksia ja ajatusten vaihtoa, ei julistaa totuutta. Tämän huomaa erityisesti niissä artikkeleissa, jotka ovat eräänlaisia tutkimusraportteja. Otokset ovat erittäin pieniä, eivätkä missään nimessä riittäviä johtopäätösten tekemiseen, mutta ajavat asiansa keskustelun herättäjinä.

Naistutkimusretoriikka ja lievä feministipropaganda tekevät kirjasta paikoin melko raskaasti luettavan. Lisäksi, kuten naistutkimukselta voidaan odottaa, kirjassa käsitellään lihavuutta vain naislähtöisesti, vaikka miehissä on ylipainoisia suhteellisesti enemmän. Toki mieslukijakin saattaa silti saada kirjasta ajattelemisen aihetta. Mielestäni ainakin johdanto sekä artikkelit ”Lihavuusvaara!”, ”Lihavuus välitilana” ja ”Oikeus olla oman kokoinen” lienevät kiinnostavaa ja hyödyllistä luettavaa kaikille.

Kirjan luettuani minulle jäi päällimmäiseksi mieleen kysymykset: Missä määrin lihavuuden määritelmä on vain kulttuurillinen kysymys, ei terveydellinen? Ja onko lihava nykymaailman neekeri, lihavat ainoa ihmisryhmä jota kohtaan voi hyväksytysti hautoa poliittisesti epäkorrekteja ajatuksia?

Paula Ohralahti

Tilaa kirja Bookystä edullisesti

Jo muinaiset egyptiläiset kärsivät suolistovaivoista, ja kirjan alussa kerrotaankin suoliston tutkimisen ja suolistovaivojen hoidon historiaa. Tämä kaikki lienee useimmille uutta ja yllättävääkin tietoa – ja kiinnostaa jokaista, joka on kiinnostunut ruumiintoiminnoista ja toisaalta ihmisten hullutuksista.

Historiakatsauksen jälkeen käydään läpi suoliston ja ruoansulatusjärjestelmän toimintaa sekä mahdollisten häiriöiden syitä ja vaikutuksia koko elimistön hyvinvoinnille. Kirja siis sopii jokaiselle, jonka ruoansulatusjärjestelmä on joskus aiheuttanut päänvaivaa.

Loppuosa kirjasta käsittelee erilaisia suolistovaivoja ja – sairauksia sekä niiden hoitoa. Eri vaivoihin annetut ruokavalio- ohjeet ovat hyvin samanlaisia, joten jos lukee kirjan kannesta kanteen, ohjeissa tulee paljon toistoa – kuitulisiä ja probiootteja suositellaan kaikkeen lähes samoilla sanoilla. Koska osa lukijoista kuitenkin on kiinnostunut vain tiettyjen sairauksien hoidosta eikä lue muista, lienee ollut välttämätöntä toistaa ohjeet jokaisen sairauden kohdalla. Hoito- ohjeet ovat melko pitkälti samoja kuin mitä yleensäkin suositellaan, tosin esimerkiksi hiivasyndrooman hoidossa Heinonen toteaa, että hänen näkemyksensä hoidosta on hieman erilainen kuin yleinen mielipide. Lisäksi muutamien sairauksien kohdalla väläytetään LCHF – ruokavaliota (eli vähähiilihydraattista ja runsasrasvaista) erityisen vaikeissa tapauksissa.  

Lähdeluetteloa jäin kaipaamaan, samoin aakkosellista asiasanahakemistoa. Teos tarjosi kuitenkin runsaasti uutta ja kiinnostavaa tietoa maallikolle sopivan helppolukuisessa muodossa – tosin toisinaan pyrkimys helppotajuisuuteen kostautuu epätäsmällisyytenä. Esimerkiksi keliakiaa käsittelevässä luvussa puhutaan ”kotimaisista viljoista”, mikä on erittäin harhaanjohtava ilmaus.   

Heinonen korostaa erityisesti sitä, että ainoa keino selvitä suolistovaivoista on itse muuttaa elämäntapojaan – ihminen on itse vastuussa hyvinvoinnistaan. Hän myös painottaa sitä, että itseään ei pidä ryhtyä diagnosoimaan. Jokainen voi parantaa päivittäistä ruokavaliotaan kirjan ohjeilla, mutta sairauksia epäillessä tulee aina kääntyä lääkärin puoleen.

Paula Ohralahti

Tästä pääset foorumillemme

Kirjailija on amerikkalaistunut ranskatar, joka on tehnyt elämäntyönsä Veuve Clicquotin parissa. Lisätietoja kirjailijasta:

http://www.mireilleguiliano.com/mireilleguiliano.htm

Mireille Giulianolle vähemmän on enemmän ja nautinnon laatu on tärkeämpää kuin sen määrä. Nautinto taas on välttämätön osa sekä elämää yleensä, että syömistä erityisesti

”Ranskattaret eivät liho” on erilainen laihdutuskirja. Kirjoittaja ei esiinny alan asiantuntijana eikä lupaa nopeita tuloksia. Kirjan ohjeet myös sopivat paremmin painonhallintaan kuin – pudotukseen, muutaman kesäkilon tiristämistä ehkä lukuun ottamatta. Kirjoittajan asenne on avoimen liikuntakielteinen, mikä näkyy myös ohjeissa; liikuntaa harrastava ihminen joutuu kyllä syömään merkittävästi enemmän ja rytmittämään ruokailunsa toisin.

Kirjan opit voisi tiivistää seuraavasti: syö kolme herkullista ateriaa joka päivä, panosta ruoan laatuun ja maksimoi hyötyliikunta. Lisäksi Giuliano neuvoo tasaamaan syömisiään. Jos tänään mässäilet, syö huomenna kevyemmin ja pidä silloin tällöin ”taikapurjoviikonloppu” – käytännössä kaalikeittodieetin kahden päivän vastine, purjokeitolla toteutettuna.

Ohjeet sopivat varmasti sellaisenaan hyvin Giulianon itsensä kaltaisille naisille; vähän liikuntaa harrastaville, keski- ikäisille ja pienikokoisille. Muutkin voivat hyvin soveltaa monia ohjeita – jokaiselle varmasti on hyväksi tunnista omat ”häirikkönsä”, eli ne ruoat, joita erityisesti himoitsee ja joiden syömistä pitäisi siksi rajoittaa. Mielenkiintoinen on myös Giulianon näkemys siitä, että monet ihmiset jämähtävät opiskeluaikojen ruokavalioonsa eivätkä työelämään siirryttyään ja tulotason parannuttua ala syödä ”aikuisesti” – ja kaikkihan me tiedämme, miten terveellistä keskiverto- opiskelijan appeet ovat.

Paula Ohralahti

Kirjassa on kuitenkin paljon ylellisiä ruokaohjeita. Joka vuodenaikaa varten on esimerkkiviikko, jossa joka päivälle on esitelty kolme ateriaa: aamiainen, lounas ja päivällinen. Ruokaohjeet ovatkin kirjan parasta antia. Tyylikkäitä, suhteellisen helposti valmistettavia aterioita jotka voi pienellä muuntelulla saada sopimaan melkein mihin hyvänsä ruokavalioon.

Kirjan heikkous on se, että se yrittää olla muutakin kuin keittokirja ja vaikuttaa siten rahastusmielessä kirjoitetulta: täytteenä on muun muassa kuvattu useita erilaisia tapoja sitoa huivi ja sivukaupalla selostuksia siitä, millaisia kukkia, astioita ja vaatteita Giuliano harrastaa minäkin vuodenaikana – kausiajattelu onkin kirjassa erittäin suuressa roolissa, sen punainen lanka. 

Paula Ohralahti

Juhani Seppänen on lääkäri, kirjailija ja oman tulkintansa mukaan juoppo – tai sievistellen sanottuna alkoholin suurkuluttaja. Seppänen käyttää myös itsestään ja kaltaisistaan sanaa etanolisti.

 Alkusysäys kirjalle tuli, kun Seppänen päätti olla vuoden juomatta. Päiväkirjanomaiset merkinnät tuolta raittiilta vuodelta ryydittävät asiapitoista pohdiskelua. Kirjan ja vuoden lopussa pohdiskelu käy hieman liian henkilökohtaiseksi, metafyysiseksi ja pitkästyttäväksi.

 Muu onkin sitten tiukkaa asiaa. Seppänen kyseenalaista hellästi vaalitun totuuden kohtuullisen alkoholinkäytön terveellisyydestä. Hän ei myöskään pidä alkoholismia perinnöllisenä sairautena (eikä oikeastaan sairautena ylipäänsä) vaan uskoo, että kenestä tahansa tulee juoppo, jos tarpeeksi juo.

 Seppäsen mielestä meidän kulttuurimme suorastaan yllyttää juomaan, ja koska niin monet juovat niin paljon, on käsitys järjellisestä alkoholinkäytöstä suuresti hämärtynyt. Tulevaisuuden visiona tarjotaan sitä, että koska nykyään kaikilla on mahdollisuus maistella viinejä pikkusormi koukussa, alkaa raittiudesta tulla vähitellen elitististä.

 Kirjan mainoslause mukaan tämä kirja saattaa muuttaa suhteesi alkoholiin pysyvästi. Väitteen paikkansapitävyydestä voidaan olla montaa eri mieltä, mutta ainakin kirja herättää ajatuksia. Esimerkiksi siitä, miksi siedämme kanssaihmisiämme niin huonosti, että alkoholittomat aikuisten juhlat ovat ahdistavia – sikäli kun kukaan on edes ollut sellaisissa. Kirjan yksi viesti onkin se, että vaikka olisit kuinka menestynyt elämässäsi ja loisit huimaa uraa, saatat silti olla juoppo.  

Seppänen ei isommin tunnu arvostavan testejä, joilla mitataan, onko ihmisellä mahdollisesti alkoholiongelma tai onko hän suurkuluttaja. Kiinnostuneille näitä testejä ja lisäinformaatiota löytyy kuitenkin osoitteesta:

http://www.paihdelinkki.fi/  

Paula Ohralahti

LÄÄKKEET JA LISÄRAVINTEET URHEILUSSA 

Ikivanha klisee urheilijasta, joka ei tervettä päivää näe, tulee kyllä väkisinkin mieleen tätä kirjaa lukiessa. Kuten kirjoittajat toteavat esipuheessaan: "Etenkin vuosia jatkuva kestävyystyyppinen harjoittelu kylmässä ja kuivassa ilmassa, kloorilla puhdistetussa uima-altaassa tai pahimpaan siitepölyaikaan ulkoilmassa altistaa urheilijan rasitusastmalle ja allergioille. Teho- ja kontaktilajien urheilijoilla pehmytkudosvammat kuten lihasrevähdykset, nilkan nyrjähdykset ja iskun aiheuttamat ´puujalat´, ovat yleisiä. Näiden hoitoon ja oireiden ennaltaehkäisyyn urheilijat käyttävät selvästi useammin lääkärin määräämiä lääkkeitä kuin samanikäinen väestö keskimäärin."

Tässä kirjassa käydään läpi paitsi dopingaineiden historiaa ja nykyaikaa myös laillisten lääkkeiden käyttö urheilussa. Tekijät toteavat, että liikunta ja erityisesti kova fyysinen harjoittelu voi vaikuttaa lääkkeiden käyttäytymiseen, tehoon ja vaikutusaikaan elimistössä. Kaikilla lääkkeillä on myös omat haittavaikutuksensa, jotka saattavat heikentää maksimaalista urheilusuoritusta. Siksi onkin tärkeää, että urheilijat ja heidän valmentajansa ovat perillä näistä asioista.

Kirjan lääkeosuus oli minulle vieraampi ja rehellisesti sanottuna epäkiinnostavampi. Etukäteen olinkin ajatellut hypätä yli koko osion, mutta niin vain juutuinkin kiinnostuneena lukemaan, mitä kaikkea vuosien saatossa on keksitty urheilusuorituksen parantamiseksi. Kuten Tomi Myllymäki on otsikoinut artikkelinsa: "Pässinkiveksistä designsteroideihin"...

Lisäravinneosio oli se, joka alunperin oli saanut minut kirjaan tarttumaan. Enkä pettynyt. Kirjan asiantuntevat ja enimmäkseen kansantajuiset artikkelit eri urheilulisäravinteista saivat maallikon valaistumaan. Kirjassa käsitellään antioksidantit, kestävyysurheilijan ravitsemus, lihaskasvu ja sen säätelymekanismit, ternimaito ja ternimaitovalmisteet, proteiinit, beeta-alaniini, melatoniini, kreatiini, leusiini, HMB, laihdutusvalmisteet sekä energiajuomien vaikutus suorituskykyyn. Lopussa on sanasto helpottamassa luetun ymmärtämistä.

Minulle oli yllätys esimerkiksi asiantuntijan myönteinen asennoituminen ternimaitokapseleihin, joita olin pitänyt täytenä huuhaana. Leusiini ja chilipaprika (kapsaisiini) nousivat heti hankintalistalle, mutta artikkeleiden perusteella oli helppoa myös valikoida pois itselle turhat lisäravinteet.

Foorumimme lukijoita varmaankin kiinnostavat erilaiset laihdutusvalmisteet. Tämän kirjan perusteella useimpien teho on epäselvä tai olematon, tutkimukset ovat usein olleet liian pieniä jne. Hyvä uutinen on se, että vihreä tee, kahvi ja kalsiumia sisältävät maitotuotteet ovat niitä todennäköisesti toimivia.

Pidin kirjoittajien ennakkoluulottomasta ja kuitenkin tiukan tieteellisestä otteesta. Suosittelen kaikille tosissaan urheileville tai kuntourheileville. Kirja toimii myös käsikirjana, josta voi tarvittaessa tarkistaa asioita. 

Varpu Tavi, lääkkeetön, mutta lisäravinteellinen kuntourheilija

Antti Alaranta, Juha Hulmi, Joonas Mikkonen, Jari Rossi, Antti Mero: LÄÄKKEET JA LISÄRAVINTEET URHEILUSSA  - suorituskykyyn ja kehon koostumukseen vaikuttavat aineet. 360 s. (NutriMed Oy 2007)

Tavallinen pulliainenkin epäilemättä hyötyy kirjan tiedoista. Ote on kuitenkin selvästi urheilullinen; kirjassa on mm. huomioitu se, että eri urheilulajien makroravinnetarpeet voivat olla erilaisia – bodari tarvitsee enemmän proteiinia kuin maratoonari. Lisäksi kirjassa on muutamaan sivuun onnistuttu tiivistämään erittäin hyvin yleisimmät ravintolisät, kuka niitä tarvitsee, milloin ja miksi.

Erikoisruokavalioita ei ole huomioitu sanallakaan – mielestäni olisi esimerkiksi aiheellista kalan hyödyllisyydestä puhuttaessa mainita, että kala- allergikot voivat ottaa omega 3:nsa kapseleista, eivätkä ne ole haitaksi kenellekään. Ylenmääräinen huutomerkkien käyttö luo hieman epäammattimaisen vaikutelman ja toisaalta lukijaa aliarvioidaan välillä melko rankasti, kuten esimerkiksi kohdassa, jossa neuvotaan miten laatia kauppalista.

Myyntipuheessa mainitaan, että kirja toimii mm. ravintovalmentajan työkaluna ohjaustilanteessa. Kirjan ohjeet ovat kuitenkin sen verran peruskauraa, että itse en menisi ravintovalmentajalle, joka ei näitä asioita ulkoa osaa. Valmennettavalle kirja sen sijaan on hyvää oheislukemista.

Teos sopii nuorelle ja aloittelevalle kuntoilijalle, jolla ei juuri ole perustietoja ravitsemuksesta – ja toki jokainen hyötyy perustietojen kertaamisesta. Kirjan tietojen pohjaltakin pääsee pitkälle, ja niiden perusteella on hyvä ruveta kartuttamaan tietojaan omien erityistarpeiden mukaan.

Paula Ohralahti

Jokainen vähänkin vakavammin urheileva ja myös moni terveysliikkuja loukkaantuu ennemmin tai myöhemmin. Tästä syystä onkin tärkeää tietää, mikä on ensiapu loukkaantumistilanteissa, milloin tulee mennä lääkäriin, miten vaivaa hoidetaan ja kuntoutetaan – ja ennen kaikkea: miten vammoja ehkäistään ennalta.

Näihin kysymyksiin tämä kirja vastaa yleisimpien urheiluvammojen osalta. Kirja on rakenteeltaan selkeä käyttää ja kuvitus on erittäin havainnollistavaa. Erityisesti kirjassa korostetaan itsehoidon tärkeyttä ja pidetään esimerkiksi leikkausta viimeisenä keinona, joka yleensä hoitaa vain oireitta, ei varsinaista vaivan syytä.

Tämän tai jonkin vastaavan kirjan pitäisi löytyä jokaisen aktiivikuntoilijan hyllystä, ”ennaltaehkäisy – luku” kauttaaltaan alleviivattuna. Lisäksi, koska kyseinen luku on tässä kirjassa varsin suppea, olisi hyvä perehtyä vielä erikseen oman lajin tyypillisiin vammoihin ja niiden ennaltaehkäisyyn.

Paula Ohralahti                                        

www.docendo.fi

Ilpo Jalamo, Timo Klemola, Keijo Mikkonen, Yrjö Mähönen     

Tilaa kirja Bookystä

Aasialainen perinne on kirjassa voimakkaasti läsnä, ovathan kaikki lajin kehittäjät mustan vyö karatekoja – Timo Klemola on erityisesti ansioitunut kirjoillaan karate- dosta. Kirjassa todetaankin, että Asahi yhdistää itämaiset ja länsimaiset terveysihanteet, ja lajilla on vahva suomalainen identiteetti.

Tämä kirja on todellinen helmi jokaiselle kehonhuollosta kiinnostuneelle. Vaikka se ei välttämättä tarjoa sinänsä mitään sellaista, mitä emme olisi joogasta, Pilateksesta tai Method Putkistosta oppineet, on siinä onnistuttu tiivistämään oleelliset asiat helposti ymmärrettävään muotoon. Asahi on vastaus kaikille niille, jotka haluaisivat jonkinlaista mind&body – lajia harrastaa, mutta joille yllämainitut lajit ovat liian yksityiskohtaisia tai muuten haasteellisia.

Koska Asahin liikkeet ovat lempeitä, sen opettelu kotona kirjan avulla on mahdollista ja turvallista. Tosin näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta liikkeiden sisäistäminen vaatii aikaa ja keskittymistä, ja alituista palaamista perusteisiin. Puolihuolimattomasti ja pinnallisesti hengittäen tehty liike ei tietenkään ole haitallinen tai täysin turha, mutta sillä ei saavuteta myöskään kaikkea mahdollista etua.

On vaikea kuvitella ihmistä, jolle Asahi ei sopisi; liikeradat ovat riittävän yksinkertaisia sopiakseen sohvaperunalle ja myös riittävän hellää palauttavaksi liikunnaksi. Toisaalta oman osaamisen kehittyessä liikkeitä voi ”syventää” loputtomiin.  Asahi on varmasti myös sopiva vaihtoehto vanhusten tuolijumpalle – kirjan monien liikkeiden todetaan auttavan ehkäisemään kaatumisonnettomuuksia, kun jalat vahvistuvat ja tasapaino paranee.

Kirjan rakenne on selkeä, teksti on sujuvaa ja helposti ymmärrettävää ja kuvitus on hyvä. Erityisesti liikekuvaston kuvat tekevät sen mikä on tarkoituskin, eli esittävät, miten liikkeet tehdään pyrkimättä liialliseen taiteellisuuteen, kuten tämän tapaisissa kirjoissa usein on käynyt.

Vaikka ei varsinaisia Asahi- liikkeitä liikuntaohjelmaansa ottaisikaan, jokainen hyötyy lajin periaatteisiin tutustumisesta – niitä kun voi soveltaa mihin tahansa lajiin ja koko arkielämäänkin.

Paula Ohralahti 

Tilaa kirja Bookystä

Lena Andersson: Duck City  - sota läskejä vastaan (Johnny Kniga, 2008)

 "Mahtavassa Duck Cityssä on painava ongelma: aivan liian monet sen asukkaista kärsivät rujosta ylipainosta."

Lena Anderssonin romaani on hykerryttävän hauska ja samalla kauhistuttavan tosi kertomus uppopaistetusta paratiisista tuhon partaalla. Johan von Ankan JvA-einekset ruokkivat Duck Cityn kansalaisia elinkeino- ja terveysmonopolin turvin. Johan on presidentin henkilökohtainen ystävä, niinpä hän poliittisen vaikutusvaltansa – sekä Diabetesliitolle ja Sydänterveysliitolle tekemiensä ruhtinaallisten lahjoitusten vuoksi – on saanut tuotteilleen Sydänmerkin takeeksi niiden terveellisyydestä. Jva-konsernilla on monopoli toimittaa ruoka kouluille, sairaaloille ja työpaikoille. 

JvA-konsernin tuotekehittely jatkuu koko ajan kiivaana. Uppopaistetut sokerikuorrutetut munkit ovat jo vanhempaa elintarviketeknologiaa, elämää keventävä DC-limukin (gallonan kanistereissa tietysti) on jo tuttua juttua, rasvatahraton munkkipaperi ja friteeratut salaatinlehdet sekä uppopaistetut omenat täydentävät valikoimaa. Kehitteillä on riippuvuutta aiheuttavat vehnäjauhot, joiden tuloa Johan von Ankka odottaa innolla.

Johan von Ankka maksaa työntekijöilleen palkan insuliinina. Muutama laiheliini myy insuliininsa mustassa pörssissä rahoittaakseen esimerkiksi opintojaan, muut ovat kipeästi insuliinin tarpeessa. Ankan neronleimauksia on myös uusien annoskokojen lanseeraaminen kansalaisten keskuuteen. Siinä missä aiemmin yksi munkki muodosti annoksen, nyt yhdessä annoksessa on 10 munkkia. Tämänkin määrän Ankka aikoo kasinkertaistaa.

Eräänä päivänä Duck Cityn presidentti Mikko Hiiro julistaa valtakunnassaan sodan läskiä vastaan. Presidentti itse ryhtyy kampanjan ylipäälliköksi ja nimittää kenraaleikseen kirurgi Riitta Rahnaston sekä psykiatri Jerker A. Fettfrin.

Läskisodan takana on tietenkin Johan von Ankka, jonka kyyninen lähtökohta on, ettei sotia aloiteta lopetettaviksi, vaan tärkeintä on sodan jatkuminen. Läskioperaation motto on: Kevennä ja ole vapaa! Vapaata keventämistä vartioivat  rasvattomat läskipoliisit, jotka noutavat laihduttamisessa epäonnistuneita kansalaisia uudelleenkoulutusleireille. Kokonaisia perheitä katoaa.

Duck City on alusta loppuun karmaisevan hauska romaani, ja kirjoittaja on ilmeisen perehtynyt ajassamme liikkuviin ruokavaliokeskusteluihin. Kirjan nautittavuutta lisää taitava suomennos; muutamat sananmuunnokset tuovat mieleen Ollin pakinat ("friteerattu ruhoelma", "kansanvalituslautakunta" jne.).

Duck City on kirja, joka kuuluu ehdottomasti jokaisen hiilaritietoisen lukulistalle!

Varpu Tavi, hiilari-aktivisti

NADI SODHANA - ASTANGAJOOGAN TOINEN ASENTOSARJA

Nadi sodhana – astangajoogan toinen asentosarja Sri K. Pattaphi Joisin perinteen mukaan

Petri Räisänen

Tämän kirjan ohjeilla astangajooga viedään tasolle, jolle useimmat eivät edes halua pyrkiä. Suomeksi ei ole toistaiseksi ilmestynyt mitään vastaavaa.

Siksi onkin niin ikävää, että kirja on sekava ja vaikealukuinen. Kun rajalliseen tilaan on yritetty saada mahtumaan liikaa asiaa, on jouduttu tekemään myönnytyksiä fonttikoon ja asettelun suhteen, mikä tietysti vaikeuttaa käytettävyyttä. Kuvitus on sitä, mihin olemme alan opuksissa tottuneet, ellei hieman heikompaa.

Kirjassa on kuvattu astangajoogan toisen asentosarjan asennot hyvin tarkkaan ja syvällisesti, niiden oikea suoritustapa ja vaikutus. Varsinaista asiaa on sitten höystetty sanskritin kieliopilla, henkimaailman jutuilla, epäinformatiivisilla haastatteluilla ja henkilönpalvonnalla.

4x15 minuuttia

Pilatesharjoituksia, Alycea Ungaro

Koko kehon treeniä, Joan Pagano

Selkäjumppaa, Suzanne Martin

Lempeää joogaa, Louise Grime

Otava 2008

Otavalta on ilmestynyt 4x15 minuuttia - sarja erilaisia kotiharjoittelukirjoja. Sarjaan kuuluvat kirjat Lempeää joogaa, Pilatesharjoituksia, selkäjumppaa ja koko kehon treeniä.

Kaikissa näissä kirjoissa on neljä erilaista viidentoista minuutin harjoitusohjelmaa sekä dvd. Dvd tukee harjoitusta ja auttaa liikkeiden opettelussa mutta ei toimi yksinään. Lisäksi jokaisen viidentoista minuutin ohjelman lopussa kirjoissa on taitearkki, jonka avaamalla näkee koko ohjelman yhdellä silmäyksellä. Kirjaa voi varsinkin kokeneempi kuntoilija käyttää myös ilman dvd:tä. Liikkeet hyvin opeteltuaan voi ohjelman suorittaa vain lunttaamalla liikkeet taitearkilta.

Kirjat ovat selkeästi kuvitettuja ja liikkeiden suoritustavat on esitetty hyvin. Siihen nähden dvd on yllättävän huonolaatuinen, joten kukaan tuskin jaksaa sen tahdissa harjoitella. Dvd:täkin kuitenkin kannattaa käyttää jos on epävarma liikkeiden suoritustavasta.

Sarjan idea ja rakenne on erittäin toimiva. Monella ihmisellä – varsinkin lapsiperheissä – voi olla vaikeaa löytää aikaa tehdä tunti yhtäjaksoista treeniä, mutta viisitoista minuuttia löytyy varmasti. Viisitoista minuuttia on myös sen verran lyhyt aika, että lapsetkin saa innostumaan siksi ajaksi jumppaamisesta isän tai äidin seurana. Toki voi myös tehdä kaksi, kolme tai neljä viidentoista minuutin harjoitusta yhdellä kertaa – kaikkien kirjojen ohjelmat toimivat myös näin.

Pilatesharjoituksia – kirjassa on vieläpä erikseen viikko- ohjelmia määriteltynä sen mukaan, miten paljon kullakin on aikaa treenaamiseen käyttää. Ei siis tarvitse itse miettiä, mitä neljästä ohjelmasta on kulloinkin mielekästä käyttää. Harjoitukset ovat pikemminkin Pilates- henkisiä kuin puhdasta Pilatesta. Tämän kirjan avulla on hyvä tutustua siihen, mitä Pilates on. Kokeneempikin harrastaja voi siitä löytää motivaatiota tai ideoita esimerkiksi aamujumppaansa. Osassa liikkeistä käytetään pieniä käsipainoja mikä ei sekään ihan perinteistä Pilatesta ole, mutta esimerkiksi istumatyöläiselle tekevät varmasti hyvää.

Koko kehon treeniä – kirja on ihan rehellistä perusjumppaa. Se sopii ihmiselle, jolla ei ole erityistä mielenkiintoa ajatella tekniikkaa ja joka on suhteellisen huonossa kunnossa. Kirja on sarjan heikoin, mutta esipuheesta löytyy kuitenkin tällainen helmi:

”Mikä on paras tapa harrastaa liikuntaa? Vastaus on helppo: paras tapa on se, jonka oikeasti teet!”

- Joan Pagano

 Muuten kirjassa on hieman sellainen ”harrastan liikuntaa koska jotain on pakko tehdä, mutta en halua uhrata sille ajatustakaan” – maku. Nykyään, kun lajeja on niin paljon ja valinnanvaraa löytyy, on vaikea uskoa, että perusjumppa tyydyttäisi ketään, mutta ehkä sillekin sentään on tilauksensa.

Paula Ohralahti

DIABETEKSEN HOITO RUOKAVALIOLLA

Diabeteksen hoito ruokavaliolla

Antti Heikkilä, Rasalas 2008

Tuskin mikään ravitsemuskirja on herättänyt Suomessa yhtä intohimoista keskustelua kuin ”Diabeteksen hoito ruokavaliolla”. Kirjaa on suomittu ja tuomittu jopa näkemättä ja lukematta ja kirjoittajaa syytelty lähes kansanmurhasta.

 Ruotsinmaan case Annika Dahlqvistin perusteella voidaan ajatella, että Antti Heikkilä saattaa hyvinkin olla oikeassa. Ikävä kyllä se ei kirjaa pelasta. Heikkilä antaa vastustajilleen aseet käteen tällä kirjalla, sen verran epätäsmälliseen tekstiin hän paikoin syyllistyy. Asioihin perehtynyt toki osaa päätellä, koska puhutaan D1:stä ja koska D2:sta, mutta kirja onkin kirjoitettu maallikoille. Maallikoille kirjassa on aivan liikaa (perustelematonta) tieteellistä dataa ja liian vähän käytännön ohjeita. Populistisen kirjoitustyylin ja perustelemattomuuden takia kirja kelpaa asiantuntijoille vain saunanpesän sytykkeiksi.

 Esimerkkinä voidaan pitää sitä, että lähdeviitteet ovat ladattavissa Heikkilän kotisivuilta. Kuulemma siksi, että ihmiset oppisivat käyttämään nettiä. Vaikutelmaksi ikävä kyllä jää, että lähdeviitteet ovat tulleet mieleen vasta siinä vaiheessa, kun taittoa on ollut liian myöhäistä muuttaa. Oikolukukin tuntuu jääneen väliin, sen verran helppoa kirjasta on löytää näennäisiä ristiriitaisuuksia, jotka olisi voitu välttää paremmilla ilmaisuilla. Fiksu oikolukija olisi poistanut kirjasta myös pahimmat syrjähypyt aiheesta, kuten sen kohdan, missä Heikkiä suvaitsee määritellä joogan uudelleen.

Kaiken kaikkiaan aihe olisi ansainnut huolellisemmin kirjoitetun kirjan.

Paula Ohralahti

Tilaa kirja Bookysta

Varpu Tavi

Laihdu! kertoo kaiken sen, mitä hiilaritietoisuudesta tarvitsee tietää voidakseen aloittaa elämäntapojensa parantamisen terveellisesti ja järkevästi. Hiilaritietoisuuden perusteet on esitetty yksinkertaisesti ja selkeästi ja käytännön vinkkejä kirjassa on runsaasti. Useimmat niistä ovat hyviä muistutuksia jo pidempäänkin ruokavaliota noudattaneille. Myös erityisryhmät (kuten stressaantuneet ja syömishäiriöiset) on hyvin huomioitu.

Ammattikirjailijan teksti on jämäkkää ja suorastaan petollisen helppoa lukea; kirjan lukee sujuvasti yhdeltä istumalta ihan vain lukemisen ilosta. Suosittelen siis toista ja kolmattakin lukukertaa, ajatuksen kanssa.

Hyvä kirja herättää ajatuksia, kysymyksiä ja halun tietää lisää. Laihdu! – kirjassa onkin tätä varten lista suositeltavasta jatkolukemisesta ja vinkkejä vertaistuen saamiseksi.

Jos haluat löytää juuri sinulle sopivan, itsellesi räätälöidyn laihdutusohjelman ja uuden elämäntavan joutumatta pohdiskelemaan tieteellisiä tutkimuksia tai solutason aineenvaihduntaa, on tämä kirja sinua varten.

Räätälöinti tosin täytyy tehdä itse, joten kirjan nimen lupaama helppous ja hyväntuulisuus saattavat olla aluksi kaukana. Tavi korostaa kirjassaan nimenomaan yksilöllisyyttä: jokainen joutuu itse löytämään motivaation, asettamaan tavoitteet ja tiedostamaan, millainen syömistapa itselle parhaiten sopii. Tämä tietysti edellyttää oman napanöyhdän nyppimistä.  

 Laihdu! ei lupaa jokaiselle mallinvartaloa 30 päivässä kunhan hiilarit ovat alle 37,6 grammaa vuorokaudessa tai ihmeparantumista, kunhan ei syö ikinä enää perunaa. Kirja lupaa juuri sen verran, minkä verran lukija on valmis panostamaan. Tällainen rehellisyys ja realistisuus tekee kirjasta erityisen vakuuttavan. 

Kirja-arvostelu on tehty valmiin käsikirjoituksen perusteella. Kirja ilmestyy 2.1.2009

Paula Ohralahti

 Anna-Liisa Enkovaara: Naisten rohdot (Duodecim 2008)

Tilaa kirja Bookysta

Tilaa kirja Bookysta

Tilaa kirja Bookystä

Tilaa kirja Bookystä

Tilaa kirja Bookysta

Tilaa kirja Bookysta

Tilaa kirja Bookysta

Shauna Reid on australialainen nuori nainen, joka laihdutti 80 kiloa neljässä vuodessa. Kirjassaan, joka on syntynyt blogikirjoitusten pohjalta, Shauna kuvaa ensin tietään ruokaa ahmivaksi ja masentuneeksi naiseksi, jolla oli Australian suurimmat alushousut. Sitten hän kertoo kaunistelematta tunteellisten takapakkien täyttämän, mutta sitkeän tiensä normaalipainoiseksi ja itseensäluottavaksi naiseksi.

En muista milloin viimeksi olisin niin eläytynyt kirjaan – välillä itkin kuin vesiputous, välillä nauraa hörskytin ääneen. Laihdutusmenetelmänä Shaunalla oli ensin Painonvartijat ja sitten SureSlimin sikakallis menetelmä. Lopulta Shauna löysi sen parhaimman laihdutustavan: oman järkensä käyttämisen ja omien tunteittensa ymmärtämisen.

Shauna kertoo dieettinsä aloituksesta: "Painonvartijoitten pistejärjestelmä ärsyttää minua kovasti. Miksi sanan PISTEET täytyy aina olla pääosassa? Se kuulostaa niin kovalta ja komentelevalta. Ja itse sana PISTE tuntuu syytökseltä, se on kuin nalkuttava opettaja joka tökkää sinua rintaan luisevalla sormellaan. Miksi söit sen leivoksen, etkö tiedä, että se on 120 PISTETTÄ? Sylje se pizza suustasi, yksi palanen sitä on 35 PISTETTÄ!"

Shaunaa pelotti dieetin aloittaminen:"Mutta minua huolestutti, että jos tämä ei vain toimisi. Olen ollut lihava niin monta vuotta – entä jos ruumiini ei kykene kutistumaan? Mitä jos ihra kertakaikkisesti kieltäytyy hievahtamasta? Entä jos rasvasoluni ovat muuntuneet superilkeiden rasvasolujen kannaksi, joka ilkkuu selleritikkuja ja niukkoja valkuaisaineita? Mitä minä silloin teen? Silvonko vatsamakkarani moottorisahalla?

Laihduttuaan liki 17 kiloa, noin 143-kiloisena, Shauna kirjoitti itselleen toivelistan:

"Mitä teen kun olen laiha!

Menen uimaan.

Menen kiinnostavalta näyttävän kaverin luo ja tervehdin sitä.

Pidän siroja kevyitä remmikenkiä (paksujen jalkojeni takia näytän niissä drag queeniltä).

Juoksen!

Ostan seksikkäitä nahkahousuja. Murr!

Menen kokovartalohierontaan (ihan kuin voisin antaa kenenkään nähdä itseäni alastomana nyt!)."

Hienointa kirjassa on se lempeä, mutta säälimätön ote, jolla Shauna analysoi omaa tunne-elämäänsä: mikä oli tehnyt hänestä tunnesyöpön ja salassa-ahmijan?

"Inhoan myöntää, että kaiken mitä elämässäni teen – täsmällisemmin, kaiken mitä en tee – sanelee se, miten suhtaudun painooni. Pelkään kotini ulkopuolella olevaa maailmaa. En pysty menemään töissä kokoukseen tai ottamaan autooni bensiiniä tai kävelemään koululaisjoukon ohi joutumatta paniikkiin. Pelkään, että kaikki tuijottavat minua ja leimaavat minut kokoni perusteella kyvyttömäksi tai tyhmäksi. -- On hassua, että mitä enemmän vien tilaa, sitä tehokkaammin sulaudun tapettiin."

Laihduttuaan 129-kiloiseksi Shauna oivalsi sen tärkeimmän asian: "Nyt tajuan, mitä haluan tällä ihrankarkotushommalla saavuttaa – muuta kuin koon 14 vaatteita tai vaa´an lukemia. Haluan palavasti tuntea olevani luontevasti omissa nahoissani kaikkine omituisuuksineni ja virheineni, ihan samalla kuin naiset kuntosalilla näyttivät viihtyvän omissa nahoissaan. Haluan olla tyytyväinen siihen, että olen juuri minä." JA

"...lainasin kirjastosta puoli tusinaa laihdutuskirjoja. Ne kaikki olivat teoksia ravitsemuksesta ja kuntoilusta eivätkä siis lainkaan sensaatiohakuista roskaa tyyliin Hoikistu lasillisella ilmaa tai Piereskelemällä hoikaksi, mutta edelleenkin niissä haiskahti epätoivo. Minusta tuntui, että en enää tiennyt, mikä minulle on parhaaksi, joten varmaan joku muu tietäisi. Luin kirjat tarkkaan ja odotin valaistumisen hetkeä. Vastasin kaikkiin kysymyksiin, tutkin ateriasuunnitelmat, ja yhtäkkiä vihdoin käsitin – minähän tiedän jo kaiken tämän roskan. -- Minun täytyy muistaa, että painonpudotusteollisuus on olemassa rahan tekemiseksi, olipa kyseessä laihdutuskirja, Painonvartijat, Slimming-lehti tai Hullun Heikin läskinkarkotuspillerit. Ne kaikki voisivat auttaa minua laihtumaan, mutta yksikään niistä ei korvaa sitä, että ajattelen omilla aivoillani."

Varpu Tavi, entinen läski joka myös opetteli ajattelemaan omilla aivoillaan

Ilkka Salmenkaita Varpu Tavi

LAIHDU ILMAN NÄLKÄÄ

Vuonna 2004 tekijät (I.S.,lääkäri, V.T., tietokirjailija) julkaisivat saman nimisen kirjan. Olisiko siis aihetta kiinnostua uutuudesta (3. kokonaan uudistettu painos)?

Ainakin siksi, että vanhaa kirjaa ei enää saa kirjakaupoista. Myös siksi, että jo alunperin erittäin ennakkoluuloton kirja on saanut runsaasti uutta lihaa luiden ympärille tutkimustiedontiedon lisääntyessä.

Vielä vuonna 2004 vallitsevat ravitsemusopit olivat ylivoimaisessa asemassa sen ajan Suomessa. Siinä tilanteessa ajatuksiltaan poikkeavan kirjan julkaisemisen oli osoitus huomattavasta kansalaisrohkeudesta siitäkin huolimatta, että kirjoittajilla oli huonoja terveyskokemuksia virallisia oppeja noudattettuaan.

Aineenvaihduntaan liittyvän tautisuuden odottamattoman voimakas lisääntyminen (2-diabetes, sydän- ja verisuonitaudit, ylipaino, alkoholista riippumaton rasvamaksa jne) onkin synnyttänyt kysymyksiä, miksi näin on tapahtunut. Ongelman piti olla ratkaistu kaavalla: 50-60% ravinnon energiasta hiilihydraateista, 30% rasvasta ja tästäkin vain 10% tyydyttyneistä eläinrasvoista (kovaa rasvaa!) ja loppuprosentit valkuaisaineista.

Taas kerran osoittautui siunaukselliseksi se ajatus, että ”totuus” on syytä ajoittain kyseenalaistaa.

Kirjan nimi LAIHDU ILMAN NÄLKÄÄ kertoo tärkeän viisauden riippumatta laihdutuksen aiheesta; kauneusihanne tai terveyden tavoittelu. Laihdutettaessa nimittäin nälän hallitseminen on tärkeä ja omasta mielestäni tärkein ongelma. Nälän tunteen voittaminen vaatii ponnistelua ja kolmannes ihmisistä kokonaan epäonnistuu. Onnistujillakin saavutus näyttää olevan useimmiten väliaikainen.

Nykyihminen ei ole taipuvainen näkemään vaivaa laihtuakseen. Kaikki keinot on käytössä. Lääkkeeliselläkin laihdutuksella on vakavia varjopuolia. Nälättömyyden merkitys laihduttajalle on hyvin tärkeä.

Miten kirjan ohjeilla onnistutaan hallitsemaan painoa ja parantamaan terveyttä – ilman nälkää?

Tulokseen pääsemiseksi on kehitetty käsite ”HIILIHYDRAATTITIETOINEN” (HHT).

Kirjassa on laaja esitys tällaisista diettimuodoista (mieluummin elämäntavoista), joita aikojen kuluessa on kehitelty . Menetelmien ydinkohdat on selvitetty riittävästi. Hiilihydraattitietoinen merkitsee jokseenkin samaa kuin ”karppaus”, ”vähähiilihydraattinen” (VHH ) jne. Sanaan sisältyvä viisaus on ”tietoisuus”. Mikä jollekin on liikaa, sopii toiselle erinomaisesti.

Vuona 2009 alkaa olla yleisesti tiedossa, että ”sokeritautia hoidetaan sokerilla” tai ” sika lihotetaan viljalla” eli jotakin on ehkä sittenkin tehty väärin. Meille, jotka hoidamme tautejamme ”tietoisesti” tässä ei enää ole uutta.

Hiilihydraattitietoisuuteen johdattelu sujuu niin asian kuin kielenkin osalta sujuvasti. Asioiden tajuaminen ei vaadi syvällisiä opintoja. Tässä mielessä kirjaa voi suositella tavalliselle kansalaiselle, jolla yhä useammin on ylipainoa ja aineenvaihduntaan liittyvää sairautta.

Vuosikymmenien opetus, suorastaan aivopesu, terveellisestä syömisestä on kivettynyt kaavamaiseksi, ja voi sitä, joka ei liiku. Siksi varmasti aluksi moni kohottelee kulmiaan, kun kirjassa suositetaan syömään vähemmän tai ”tietoisesti” jokapäiväistä leipäämme, puuroamme, pastaamme ja pottujammekin.

Poikkeavat näkemykset on perusteltu asiallisesti ja kirjan lopussa on riittävä julkaisuluettelo lisätietoa kaipaaville.

Asiaan perehtymätön lukija saa myös riittävän tiedon pääasiallisista ravintoaineistamme (makroravinteet) ja niistäkin joita myös tarvitsemme: vitamiinit, kivennäiset, hivenaineet (mikroravinteet).

Kirjan lopussa on kaksi ravintopyramidia. Ne poikkeavat suuresti Suomessa yleensä esitetyistä ravintopyramideista. Hupaisinta on se, että niinkin myöhään kuin vuoden viimeisinä päivinä 2008 Amerikan Diabetesliitto (ADA) julkaisi uusimman versionsa, jossa on paljon yhtäläisyyttä jo 2006 julkaistun kirjoittajien pyramidin kanssa. ADA:n näkemystä pidetään vallankumouksellisena.

Yhtä jäin kaipaamaan.

Vuosikymmeniä on opetettu vieroksumaan rasvoja. Näin siitäkin huolimatta, että rasvat ovat terveyden ja hyvinvoinnin kannalta hyvin tärkeitä, jopa tärkeämpiä kuin hiilihydraatit (tärkkelys, sokeri, hedelmäsokeri jne).

Rasvoja tarvitaan jatkuvana virtana, ei pelkästään energian tuottamiseen, vaan elimistön rakenteisiin, elimistön toimintaa säätelevien hormonien ja entsyymien tuotantoon jne.

Soluja peittävässä kalvossa on kaksi kerrosta. Solukalvon rakenne on erittäin tarkoin säädelty ja rasvahapot (oikeat) ovat elintärkeitä.

Jätänkin valistuneen lukijan arvioitavaksi/laskettavaksi sen valtavan solukalvojen aineenvaihduntapinta-alan, jonka muodostamisessa alati vaihtuvat rasvahapot ovat keskeisessä asemassa; onko pinta-ala jalkapallokentän, Suomen, Euroopan tai peräti minkä hyvänsä mantereen kokoinen. Tätä ei kirjassa kerrottu.

Lukijan kannattaa tosiaan miettiä rasvojen merkitys uudelleen.

Timo Kuusela