|
|
|
|
DIABETES
Diabetes jaetaan kahteen
tyyppiin. Tyypin 1 sokeritaudissa, usein myös lapsuusiän diabetekseksi
kutsutussa, on kyse insuliinin tuotannon häiriintymisestä. Tyypin 2 muodossa,
jota yleensä kutsutaan aikuisiän diabetekseksi, oirekuva esiintyy aluksi
”huonontuneena sokerinsietona”. Elimistön insuliinin teho ei enää riitä
hallitsemaan syötyjä sokerirasitteita, jolloin verensokerit pääsevät
nousemaan liian korkeiksi. Alkuvaiheessa syynä on yleensä
insuliiniresistenssi, mutta pidemmän päälle myös insuliinintuotanto alkaa vähentyä.
Kakkostyypin diabeteksen diagnoosi on vain tietyn raja-arvon ylittävän
sokerinsiedon huonontumisen nimeäminen sairaudeksi. Uusissa tutkimuksissa on
kuitenkin havaittu terveydellisten riskien nousevan jo ”normaalin
viitealueen” ylärajoilla. Kakkostyypin diabetestä
sairastavien määrä kasvaa hälyttävää vauhtia, kaikkein huolestuttavin
piirre on sen ilmeneminen yhä nuoremmilla. Aluksi jo lapsuusiässä
kakkostyypin sokeritautiin sairastuneita tavattiin vain sokerinkulutuksen
ihmemaassa Yhdysvalloissa, mutta nyt on jo Suomessakin tavattu lapsia, jotka
ovat sairastuneet ”aikuisiän” diabetekseen. Tyypin 2 diabeteksen
riskitekijöitä ovat virallisen lääketieteen mukaan
lihavuuden yleistyminen ja liikkumattomuus.
Alakarpit pitävät näiden lisäksi suurena, ja tärkeämpänäkin,
riskitekijänä sokerien ja tärkkelysten liian suurta osuutta ravinnossamme.
Ei ole syytä unohtaa: diabeteksella tarkoitetaan sokeritautia. Diabetesliiton
ruokavaliosuosituksissa korostetaan, että diabeetikon ruoka on laadultaan
samaa kuin koko väestölle suositellaan: se sisältää vähän rasvaa,
sokeria ja suolaa, mutta runsaasti kuitupitoisia ruokia ja ruoka-aineita. Se
voi olla itse valmistettua tai valmisruokaa. Sokeritautiselle suositellaan leipää,
puuroja, mysliä ja muita viljavalmisteita vaikka joka aterialla; runsaasti
kasviksia, hedelmiä ja marjoja; perunaa, riisiä tai pastaa pääaterioilla;
kohtalaisesti rasvattomia tai vähärasvaisia maitotuotteita; leivälle
rasiamargariinia tai kevytlevitettä; kohtuullisesti tai niukasti vähärasvaisia
ja vähäsuolaisia leikkeleitä tai juustoja, lihaa, kanaa ja kalaa;
ruoanvalmistukseen ja leivontaan öljyä tai muita ”pehmeitä” rasvoja. Tämä
on ollut vallitseva trendi viimeiset kolmekymmentä vuotta. Ennen sitä
sokeritautiselle suositeltiin hiilihydraattien määrän tarkkaa rajoittamista.
Sokeritaudin räjähdysmäistä leviämistä Suomessa ei näillä ohjeilla ole
pystytty ehkäisemään. Jos sinulle on jo kehittynyt tyypin 2 diabetes, ruokavaliomuutos hiilihydraattitietoiseen suuntaan on välttämätön. Saattaa olla, että saat oireesi kuriin pelkän hiilihydraattitietoisen ruokavalion avulla, tai sitten tarvitset ruokavalion ja lääkityksen yhdistelmää. Gannonin ja Nuttfallin tutkimuksessa (2004) kokeiltiin runsasproteiinista, vähähiilihydraattista, painoa ylläpitävää ja ei-ketogeenistä dieettiä tyypin 2 diabeetikoille. Koeryhmän energiasta 20% tuli hiilihydraateista, 30% proteiinista ja 50% rasvasta. Verrokkiryhmän ruokavalion vastaavat luvut olivat 55%, 15% ja 30%. Tutkimuksen tuloksena koeryhmän verensokeritasot laskivat dramaattisesti, seerumin insuliinitasot laskivat myös, ja kolesteroli pysyi ennallaan. Tutkijoitten mukaan tässä siis saattaisi olla potilaalle tapa parantaa korkeita verensokereita itse, ilman lääkehoitoa. Tutkimus oli lyhytaikainen, joten on muistettava lisätä tieteellinen varaus:”tarvitaan lisätutkimuksia pitkäaikaisvaikutuksien määrittämiseksi”. Toisessa
tutkimuksessa (Miyashita, 2004) tutkittiin vähähiilihydraattisen ja vähäkalorisen
dieetin vaikutuksia omenalihavuuden vähentämiseen tyypin 2 diabeetikoilla.
Koeryhmän kokonaisenergiasta (1000 kcal päivässä) 25 % tuli proteiinista,
40 % hiilihydraateista ja 35 % rasvasta. Verrokkiryhmällä kalorimäärä oli
sama, mutta energiasta 65% tuli hiilihydraateista ja 10% rasvasta, ja
proteiineista tuli sama 25 % kuin koeryhmällä. Molempien ryhmien paino ja
verensokeriarvot laskivat, mutta vähähiilihydraattisella koeryhmällä
verensokerin paastoarvot laskivat selvästi enemmän. Molempien ryhmien
kokonaiskolesteroli ja triglyseriditasot laskivat, mutta vähähiilihydraattisilla
hyvän kolesterolin (HDL) arvot nousivat toisin kuin runsashiilihydraattisilla.
Ja mikä tärkeintä: vähähiilihydraattisilla oli havaittavissa huomattavasti
suurempi vyötärölihavuuden lasku toisin kuin verrokkiryhmällä. Tutkimuksen
perusteella tutkijat päättelivät, että vähähiilihydraattinen, vähäkalorinen
ruokavalio saattaa olla runsashiilihydraattista ruokavaliota tehokkaampi keino
vähentää vyötärölihavuutta, parantaa insuliinisensitiivisyyttä ja nostaa
hyvän kolesterolin määrää. Viime
vuosina onkin tullut jatkuvasti lisää erilaisia tutkimuksia, joissa
hiilihydraattien määrää vähentämällä on saatu aikaan sokeritaudin
osalta hyviä tuloksia. Osassa tutkimuksissa on lisätty proteiinien osuutta,
osassa rasvan osuutta, mutta tärkein muuttuja on ollut hiilihydraattien määrän
vähentäminen tai niiden nopeuden hidastaminen. Toki tämän luulisi tajuavan maalaisjärjelläkin: jos sietokyky jollekin määrätylle
ainesosalle on huono, vähempi rasite myös rasittaa vähemmän... Uudet nopeat ja pitkäkestoiset
insuliinit ovat johtaneet kuvitelmaan, että ongelmana hyvän hoitotasapainon löytämisessä
on vain sopivien insuliinimäärien pistäminen. Kuten on kuitenkin käynyt
ilmi, ei sokeritaudissa ole riskitekijänä ainoastaan huono sokeritasapaino,
vaan itse insuliinikin on liian suurina määrinä monen terveydellisen riskin
takana. Siksi insuliinitarpeiden vähentäminen hiilihydraattirajoituksella sekä
sopivalla liikunnalla onkin erittäin tärkeä osa sokeritautisten terveyden
edistämisessä. (Lyhennelmä Ilkka Salmenkaidan
tekstistä kirjassa Laihdu
ilman nälkää hiilihydraattitietoisella ruokavaliolla, Teos 2005). |
|
|
|
|
|
|
|